Helsingin Pro kuntapalvelut abc

28. tammikuu pm 2013

Verkosto toimii:

  • peruspalvelujen puolesta kilpailuttamista ja ulkoistamista vastaa
  • lähipalvelujen säilyttämiseksi
  • kaupungin  laitoksiltaan  perimien sisäisten vuokrien alentamiseksi
  • Helsingin energian voittojen käyttämiseksi peruspalveluihin

Toimintamuotojamme  ovat:

  • Helsingin  budjettisuunnitelmien ja  muiden hankkeiden kommentointi
  • budjettiriihet ja muut keskustelutilaisuudet
  • kokoontumiset Seurakuntayhtymän tiloissa
  • yhteydenpito  lautakuntiin, valtuustoryhmiin ja valtuutettutuihin

Helsingin sosiaalipalvelujen kustannuksista

12. kesäkuu pm 2015

Hei verkostolaiset
Ritvan  selvittelyssä ilmeni, että menoja ei esitetä nettomääräisinä. Minusta se vähintäänkin muunnettua totuutta. Ritva pyytää jotakuta toista jatkamaan analysointia. Ehtisikö Krankin Lea?
terv juha n

Ritvan viesti
Hei Juha, oikeassa olit. Julkisuuteen kerrotut kustannukset ovat bruttokustannuksia, niistä ei ole vähennetty asiakasmaksuja eli tuloja. Sosiaali- ja terveysviraston talouspäällikkö Juha Lind kertoi, että tuloja ei raportoida toiminnoittain (siis esim. vanhusten hoitopaikkamaksuja
ei raportoida), mutta vaivaa näkemällä ne saa kirjanpidosta. Palvelumaksut ovat keskimäärin
5-10 % kuluista, mutta vanhusten palveluasumisessa ja laitospaikoissa 20-25 % kuluista!

Sain oheisen kustannusraportin. En täysin osaa lukea sitä, mutta seuraavaa saan irti: Palveluasumisen
bruttokustannus kaupungille on noin 150 €/vrk (rivi 306). Laitoshoito maksaa noin 220 €/vrk
(rivi 308) ja kotihoito noin 44 €/käynti (rivi 310). Tästä voi laskea, että noin 3-4 käyntiä
vanhuksen kotona vuorokaudessa maksaa suunnilleen saman verran kuin laitoshoito.

En ole näistä luvuista aivan varma, pitäisi tarkistaa virastosta olenko tulkinnut oikein.
Jos lukuja haluat käyttää jossain, ne kannattaisi tarkistaa.

Spekuloida voi ainakin sillä, että huonokuntoisen vanhuksen hoitaminen kotona huonotasoisen
ja liian kiireisen kotihoidon turvin aiheuttaa varmaan lääkärikäyntejä kaatumisten ym. takia,
niin että tuntuisi että laitoshoito olisi edullisempaa. Tosin siis  tarkistus pitäisi tehdä,
onko kaikki kustannukset mukana näissä mun kaivamissa luvuissa?

Kuluraportista saisi paljon mielenkiintoista irti, olisi hienoa jos jollakin prokunnassa olisi
intoa ja aikaa paneutua siihen. Minulla ei ole mahdollisuutta syventyä tähän. Kaikki prokunnan kotisivun linkki taulukossa
olevat numerot ja huomautukset ovat peräisin virastosta, en ole itse tehnyt raportille mitään.

terv. Ritva omenapuun alta

ALLA LINKKI TAULUKKOON

soteKulut_2013_2014

Ritva Oesch
Yritystutkija
+358456394706 Finland
+35677576797 Malta

Ehdotuksia Helsingin kaupungin taloudesta strategiaseminaariin

4. helmikuu pm 2015

 

 

Pro-kuntapalvelut verkoston arvioita ja ehdotuksia Helsingin kaupungin taloudesta

valtuuston strategiaseminaarille 29.1.2015

 

Pro kuntapalvelut-verkosto lähtee siitä, että kaupungin tulee turvata kunnallisten, itse tuotettujen palveluiden saatavuus ja taso kuntalaisille. Erityisesti huomiota tulee kiinnittää heikoimmassa asemassa olevien kaupunkilaisten hyvinvoinnin parantamiseen. Vaikka kaupunkilaisten hyvinvoinnin lisääminen on strategiaohjelman yksi tavoite, monet kaupungin toimet ovat ristiriidassa tämän tavoitteen kanssa. Kuluvan vuoden budjetti on tarpeisiin nähden alimitoitettu. Ja näin on siitä huolimatta, että Helsinki on varakas kaupunki, sen rahoitusasema on hyvä ja sillä on tuloa tuottavia tytäryrityksiä. Meillä on joukko ehdotuksia kaupunginvaltuustolle, joita perustelemme tarkemmin tämän tekstin jatko-osassa. Näistä esityksistä jo pelkästään uuden tytäryhtiön Helen Oy:n osinkojen lisääminen budjettiin korjaisi alimitoitettua budjettia huomattavasti. Maksuvalmiutta alentamalla voitaisiin vapauttaa sijoituksista satoja miljoonia euroja muuhun käyttöön.

 

Ehdotamme, että

  • Mekaanisesta toimintamenojen katosta budjetoinnissa luovutaan. Sen sijaan tulisi tarkastella kaupunkilaisten tarpeita kullakin hallinnonalalla ja määritellä menokehitys tämän mukaan. Menojen rahoittaminen on sitten hoidettava niin, että näihin tarpeellisiin menoihin rahat löytyvät.
  • Alibudjetointi lopetetaan ja tämä kirjataan strategiasuunnitelmiin.
  • Maksuvalmiutta voisi hyvin pudottaa reilusti ja irrottaa varoja palvelutuotantoon tai velkojen hoitoon. Velkaantumista voidaan hyvin kasvattaa nykyisestään.
  • Kaupungin periaatteeksi otetaan tuloa tuottavien investointien rahoittaminen lainarahalla ja mekaanisesta investointikatosta luovutaan. Samalla esitämme, että kaupunki laatii laskelmat kunkin investointiprojektin arvioiduista tuloista ja esittää laskelmien perusteet valtuuston päätösten tueksi.
  • Jo kuluvan vuoden budjettiin lisätään arvioidut osinkotuotot (n. 70 miljoonaa euroa) uusilta tytäryhtiöiltä Helen Oy:ltä ja Helsingin Satamalta ja siirretään vastaava summa palvelutuotantoon.
  • Uusien tytäryhtiöiden velkojen takaisinmaksuaikataulu sovittaisiin uudestaan niin, että velat maksetaan nopeammin takaisin.
  • osana strategiasuunnitelmaan sisältyvää kaupungin johtamisjärjestelmän kehittämistä otettaisiin käyttöön vaihtoehtoisten päätösmahdollisuuksien esittely valtuustolle tärkeimmissä asioissa.

 

 

Kulut kaupunkilaisten tarpeiden mukaan

 

Voimassa olevan strategiaohjelman mukaan kaupungin menoille on asetettu katto: ne saavat kasvaa reaalisesti asukasmäärän kasvun mukaisesti vähennettynä vuotuisella 1%   tuottavuuden kasvutavoitteella. Tämä sulkee pois menojen kasvun esimerkiksi väestörakenteen muutoksen tai uusien tehtävien vuoksi. Yhden prosentin leikkaus kuluista ”tuottavuuden kasvutavoitteena” on pelkkä menoleikkuri. Julkisen sektorin tuottavuudelle ei ole yksiselitteistä mittaria. Tämä johtuu muun muassa siitä, että palveluilla ei ole markkinahintaa ja laadun kehittymisen mittaus on vaikeaa. Strategiaohjelman lähtökohta heikentää kaupungin palveluja ja on ristiriidassa strategiaohjelman ensimmäisen pääkohdan kanssa, jossa tavoitellaan helsinkiläisten hyvinvoinnin kasvua. Ehdotammekin, että mekaanisesta menokatosta luovutaan. Sen sijaan tulisi tarkastella kaupunkilaisten tarpeita kullakin hallinnonalalla ja määritellä menokehitys tämän mukaan. Menojen rahoittaminen on sitten hoidettava niin, että näihin tarpeellisiin menoihin rahat löytyvät.

 

Irti alibudjetoinnista

 

Helsingin kaupungin budjetissa on vuodesta toiseen harrastettu ns. alibudjetointia, eli lakisääteisetkin menot on budjetoitu liian pieninä. Kuntalain mukaan talousarvio on laadittava siten, että edellytykset kunnan tehtävien hoitamiseksi turvataan. Tämän takia on vuosi toisensa jälkeen vuoden lopulla marraskuussa myönnetty määrärahojen ylityksiä tai tehty lisäbudjetteja menoille, jotka on budjetoitu alakanttiin . Erityisen räikeää tämä on ollut sosiaaliviraston menojen kohdalla (taulukko 1). Vuonna 2014 sosiaali- ja terveystoimen menot oli budjetoitu 40 miljoonaa euroa liian pieninä (Kaupungin talouden ja toiminnan seurantaraportti 4/2014). Kuluvalle vuodelle sosiaali- ja terveystoimen kulubudjetti on 10 miljoonaa euroa pienempi kuin kuluja toteutuu vuonna 2014. Alibudjetointi siis jatkuu. Menojen budjetoiminen lähtökohtaisesti liian pienenä aiheuttaa kaupunkilaisille epävarmuutta palvelujen saatavuudesta ja lisäpaineita ja eettisiä ongelmia henkilökunnalle. Ehdotammekin, että alibudjetointi lopetetaan ja tämä kirjataan strategiasuunnitelmiin.

Klikkaa hiiren  painikkeella ja avaa uuteen välilehteen

Kayttotalous

 Kaupunki on varakas – velkaantuminen ei ole ongelma

 

Helsingin kaupunki on varakas kaupunki. Sillä on arvokas kiinteistöomaisuus, hyvin tuottavia tytäryhtiöitä ja sen rahoitusasema on hyvä. Kaupungilla oli rahaa pankissa ja sijoitettuna rahoitusmarkkinoille lokakuun 2014 lopussa 800 miljoonaa euroa. Sijoitusten keskisaldot (talouden ja toiminnan seurantaraportti 4/2014) ovat vuonna 2014 olleet jatkuvasti 600-700 miljoonaa euroa ja sijoituksia on ollut vielä enemmän kuin vuonna 2013. Kaupungin maksuvalmius on vaihdellut 40 ja 60 päivän välillä. Tämä tarkoittaa sitä, että parhaimmillaan kaupungin kassassa ja sijoitettuna rahamarkkinoille on kahden kuukauden menoja vastaava määrä.

 

Näiden rahavarojen ja sijoitusten lisäksi kaupungilla on saatavia tytäryhtiöiltään ja liikelaitoksiltaan. Näitä saamisia ja sijoituksia on yhteensä enemmän kuin velkoja. (kuviot 1 ja 2. Huom: tässä tarkastelussa ei ole otettu huomioon Helenin ja Sataman yhtiöittämisen vaikutusta saatavien määrään.) Kuviosta 2 nähdään, että kaupungilla ilman liikelaitoksia on velkaa asukasta kohden noin 2000 euroa mutta sijoituksia ja saatavia yhteensä yli 3500 euroa.

 

Sekä Helsingin suhteellinen velkaantuneisuus että suhteellinen nettovelkaantuneisuus onkin alhaisempi kuin kunnilla keskimäärin.(Tilastokeskuksen ja kuntaliiton käyttämiä tunnuslukuja: suhteellinen velkaantuneisuus = korolliset velat/käyttötulot, nettovelkaantuneisuus = korolliset velat miinus korolliset saamiset ja rahavarat/käyttötulot. ks. SVT:Kuntien ja kuntayhtymien talous ja toiminta, verkkojulkaisu, www.stat.fi).

Klikkaa hiiren OIKEALLA  painikkeella ja avaa uuteen välilehteen

Nettorahoitustaulukko

Vastaava asukasta kohti

Klikkaa hiiren OIKEALLA  painikkeella ja avaa uuteen välilehteen

nettorahoitus_ei_liikelaitoksia

 

Kaupungin investoinneilla ja menoilla on kokonaistaloudellisia vaikutuksia. Ne auttavat suoraan piristämään kokonaiskysyntää kotimaassa, parantavat työllisyyttä ja kohottavat kotitalouksien kulutuskysyntää. Tämä taas kiertää takaisin kaupungille kasvavien verotulojen ja pienentyvien sosiaalimenojen kautta. Velkaantuneisuus ei siis ole ongelma. Velkoja voidaan hyvin kasvattaa nykyisestään. Maksuvalmiutta voisi hyvin pudottaa reilusti ja irrottaa varoja palvelutuotantoon tai velkojen hoitoon.

 

Investointeja velkarahalla

 

Strategiaohjelmassa lähdetään siitä, että aikaisempaa suurempi osuus investoinneista katetaan tulorahoituksella ja omaisuuden myyntituloilla. Tämän takia on asetettu katto sekä menoille että investoinneille. Kaupungin suurimmat investoinnit ovat investointisuunnitelman mukaan uusien asuinalueiden rakentaminen. Näiden asuinalueiden myötä kaupungin väkiluku kasvaa ja kasvu tuo mukanaan paitsi menoja myös tuloja. Investoinnit asuntotuotantoon voidaan maksaa asunnoista saatavilla vuokrilla. Olisikin tehtävä ero tuloa tuottavien ja muiden investointien välillä.

 

Esitämmekin, että kaupungin periaatteeksi otetaan tuloa tuottavien investointien rahoittaminen lainarahalla ja mekaanisesta investointikatosta luovutaan. Samalla esitämme, että kaupunki laatii laskelmat kunkin investointiprojektin arvioiduista tuloista ja esittää laskelmien perusteet valtuuston päätösten tueksi.

 

Uudet tytäryhtiöt Helen Oy ja Helsingin Satama Oy

 

Energialaitos ja satamalaitos on yhtiöitetty tytäryhtiöiksi vuoden alusta alkaen. Yhtiöittämisestä päätettiin ja yhtiöittämissuunnitelmat hyväksyttiin valtuustossa 4.6.2014. Yhtiöittäminen olisi voitu tehdä monella tavalla. Yksi tapa olisi ollut tähdätä siihen, että yhtiöiltä voidaan tulouttaa kaupungille tarvittaessa maksimaalinen määrä. Tämä olisi tarkoittanut yhtiöiden toiminnan painottamista velkapääomaan oman pääoman sijasta. Tällöin velkojen korkoina olisi voitu siirtää kaupungille enemmän kuin nyt tapahtuu. On valitettavaa, että valtuustolle ei esitetty vaihtoehtoisia suunnitelmia yhtiöittämistavan valitsemiseksi. Strategiaohjelman tavoitteet kaupunkilaisten osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksien lisäämisestä ja päätöksentekoprosessin avaamisesta kaupunkilaitokselle eivät toteudu, jos valtuustokin pidetään yhden vaihtoehdon varassa. Esitämmekin, että osana kaupungin päätöksentekojärjestelmän kehittämistä otettaisiin käyttöön vaihtoehtoisten päätösmahdollisuuksien esittely valtuustolle tärkeimmissä asioissa.

 

Tehtyä yhtiöittämistapaa on perusteltu yhtiöiden investointien turvaamisella erityisesti Helenin kohdalla. Yhtiöllä on edessään mittava investointiohjelma vähäpäästöisempään energiantuotantoon siirtymiseksi. Laskelmissa on esitetty, että nämä investoinnit eivät tuota tuloa ja aiheuttavat vain kustannuksia. Tuntuu kuitenkin markkinatalouden toimintaperiaatteiden vastaiselta, että nämä uudet kustannukset eivät siirtyisi energian hintaan. Joutuuhan investointeja tekemään muutkin energiayhtiöt ja laitokset kuin Helen. Tämän takia arvioimmekin, että Helenin yhtiöittäminen olisi voitu tehdä velkavetoisemmin kuin tehtiin ja että Helenin kannattavuus ja osingonmaksukyky tulee jatkossakin olemaan hyvä. Ehdotamme, että uusien yhtiöiden velkojen takaisinmaksuaikataulu sovittaisiin uudestaan niin, että velat maksetaan nopeammin takaisin.

Kaupungin arvioiden mukaan osakeyhtiömuoto vähentää mahdollisuuksia siirtää voittoja Heleniltä kaupungille noin 10 miljoonaa euroa vuodessa . Tuloutusten arvioitu väheneminen tulevaisuudessa johtuu pääasiassa siitä, että Helenin voittoja halutaan käyttää investointien rahoittamiseen. Korkojen ja vuokrien lisäksi uudet yhtiöt voivat maksaa osinkoja kaupungille. Nämä osinkotuotot puuttuvat kuitenkin vuoden 2015 budjetista. Budjettiin on kirjattu Helen Oy:n osinkotavoite 50 % voitosta. Myös Helsingin Satama on erittäin kannattava yhtiö ja sille voitaisiin asettaa osinkotavoite. Vuoden 2014 tulostasolla osingot olisivat noin 70 miljoonaa euroa ja niillä voitaisiin peittää esimerkiksi sosiaali-ja terveystoimen kulubudjetin alimitoitus. Ehdotamme, että jo kuluvan vuoden budjettiin lisätään arvioidut osinkotuotot uusista yhtiöistä ja siirretään vastaava summa palvelutuotantoon.

 

 

 

 

Lähipalvelua vai keskittämistä?

10. syyskuu pm 2014

Lähipalvelua vai keskittämistä?

Maanantaina 15.9 klo 18.00

Kinaporin palvelukeskuksen juhlasali

Kinaporinkatu 7 – 9 (sisään myös Hämeentie 58 portista)

Järjestävät: Helsingin Pro kuntapalvelut –verkosto, Helsingin seudun sairaus- ja

tapaturmainvalidit, Hermanni-Vallila seura, Vallilan kirjaston ystävät , Kallion-Vallilan eläkeläiset, Helsingin Työttömät ja Terveysrintama

Miten käy lähiterveysasemien?

Helsingin sosiaali- ja terveyslautakunta on tekemässä päätöksen uudesta

palveluverkkosuunnitelmasta syyskuun aikana. Viraston esityksessä palvelut

keskitettäisiin muutamaan suureen keskukseen, vaikka asukkaat ja työntekijät

ovat korostaneet lähipalvelujen tärkeyttä ja myös lautakunta palautti asian

uuteen valmisteluun.

Tule kertomaan mielipiteesi ja keskustelemaan sosiaali- ja terveyspalvelujen

tulevaisuudesta. Miten palveluverkkoa tulisi kehittää? Millaisia palveluja

tarvitaan? Paikalle on kutsuttu sote-viraston osastopäällikkö Hannu Juvonen

Tiedustelut:

Juha Nurmela

juha.nurmela@pp.inet.fi

p. 040 8319466

Keskustelutilaisuus lähiterveysasemista

9. maaliskuu pm 2014
Maanantaina 24.3. klo 18.00 Kinaporin palvelukeskuksen juhlasali
Kinaporinkatu 7 – 9 (sisään myös Hämeentie 58 portista)
Helsingin sosiaali- ja terveyslautakuntaan on keväällä tulossa ehdotus terveys- ja sosiaaliasemaverkosta. Valmisteluissa on esillä palvelujen keskittäminen isoihin yksiköihin. Muun muassa Kallion, Vallilan ja Herttoniemen terveysasemat ja useat sosiaalipalvelut on tarkoitus keskittää Kalasataman lähelle rakennettavaan terveys- ja sosiaaliasemaan.
Mitä mieltä olet palvelujen keskittämisestä? Ovatko isot yksiköt tarpeen vai kuuluvatko terveys- ja sosiaaliasemat peruspalveluna kotikulmille? Mitä evästyksiä Sinulla on terveysasemien palvelujen parantamiseksi?
Kuultavana sosiaali- ja terveysviraston osastopäällikkö Hannu Juvonen, joka valmistelee ehdotusta palveluverkosta.
Kaikki kiinnostuneet, tervetuloa!
Järjestävät: Hermanni-Vallila seura, Helsingin Pro kuntapalvelut –verkosto, Helsingin seudun sairaus- ja
tapaturmainvalidit, Helsingin Työttömät, Terveysrintama

LEIKKAUSPELI SEIS! Viesti sosiaali- ja terveyslautakunnalle

19. tammikuu pm 2014

LEIKKAUSPELI SEIS!
Helsingin suurin veronmaksajaryhmä – kaupungin asukkaat – vastustaa leikkauksia ja lähipalvelujen heikentämistä!

Hyvät terveys- ja sosiaalilautakunnan jäsenet,

Helsingin Pro Kuntapalvelut toivottaa lautakunnan jäsenille oikein hyvää ja menestyksellistä uutta vuotta.

Jotta saisimme kuluvasta vuodesta myös yhteiskunnallisesti oikeudenmukaisen vetoamme teihin –  kansalaisyhteiskunnan jäseninä.
Luopukaa lyhytnäköisestä ja kestämättömästä budjettiraamista!  Se rikkoo asukkaiden perustuslaillisia  ja sosiaalisia oikeuksia sekä ihmisoikeuksia.  Muutokset ovat mahdollisia vuoden 2015 budjettiraameja määriteltäessä lähiviikkoina.

Olemme huolestuneita Valtioneuvoston rakenneohjelman linjauksista, joiden mukaan kuntien menoja leikataan lähivuosien aikana noin 1,2 miljardilla eurolla ja kunnilta edellytetään lisäksi 1 miljardin edestä omia toimia talouden tasapainottamiseksi. Tällaiset linjaukset tarkoittavat Helsingin osalta yhteensä noin 200 miljoonan euron sopeuttamispaineita.Samaan aikaan Helsingissä työttömyys on kasvanut vuodessa yli 25 %, toimeentulotuen tarve kasvanut suunnilleen 90-luvun lamavuosien tasolle, sekä vanhustenpalvelujen tarpeet ja ongelmat lisääntyneet.

Kun Helsingin asukasluku kasvaa lähes 10 000 henkeä vuodessa, lisääntyvät vastaavasti palvelujen tarpeet. Samaan aikaan sosiaali-, terveys-, opetus- ja muiden peruspalvelujen menojen kasvu ei  kuitenkaan vastaa edes kustannusten nousua. Budjettiin kirjatut tuottavuustavoitteet päinvastoin edellyttävät menojen karsimista. Tässä tilanteessa peruspalvelujen määrärahat itse asiassa vähenevät viime vuonna toteutuneisiin menoihin verrattuna.

Olemme myös huolissamme lähipalveluverkoston supistamisesta. Esimerkiksi terveysasemien, päiväkotien ja sosiaaliasemien  keskittäminen suuriin yksiköihin heikentää ehkäisevää toimintaa ja vaikeuttaa monien helsinkiläisten palvelujen saamista. Lähiterveysasemat on oltava kaikkien, erityisesti vanhenevan väestön  ja muiden liikuntaesteisten saavutettavissa. Terveysasemaverkostoa ei tule pienentää eikä terveyspalveluja keskittää. Näin helpotetaan paitsi liikuntaesteisten liikkumista myös ympäristöä rasittavaa turhaa liikennettä. Se tukisi myös EU:n suosituksia.

Helsingissä on kokeiltu lähidemokratiaa 10 pilotissa. On tärkeää, että kokeilujen tulosten pohjalta lisätään ja laajennetaan lähidemokratiaa. Osallistuva budjetointi on tässä eräs hyvä väline. Olemme myös huolestuneita ehdotuksesta, jonka mukaan Helsinki luopuisi asukastalojen ylläpitämisestä ja vastuu niiden toiminnan jatkumisesta jätettäisiin asukkaille ja kolmannen sektorin järjestöille.  Asukastalojen monipuolinen toiminta ei ole mahdollista ilman palkattuja työntekijöitä. Yhdistyksillä ei ole varoja vuokriin, palkattuihin työntekijöihin, työllistämiseen, ruokapalveluihin eikä moniin muihin sote-viraston asukastalojen nyt tarjoamiin palveluihin.  Asukastaloilla on myös tärkeä merkitys ehkäisevässä sosiaalis-terveydellisessä toiminnassa, kuntoutuksessa sekä perheiden ja vanhusten hyvinvoinnissa.Huolestuttavaa on myös eläkeläisjärjestöjen sote-virastolta saamien  toiminta-avustusten lopettaminen. Senkin takia asukastalojen säilyttäminen nykymuodossaan on entistäkin tärkeämpää.
Haluamme kiinnittää huomiota myös seuraaviin asioihin:

Yksityistämistä ei pidä lisätä. Sitä ei saa ulottaa  aloille, joille voitonteon maksimointi ei sovellu ja joita hallitsevat yhteiskunnallista tasa-arvoa ja sosiaalisia ihmisoikeuksia tukevat päämäärät. Yritysten toimintaa eivät aja sosiaaliset ihmisoikeusarvot, eivätkä ne aseta kansalaisten etuja ja oikeuksia etusijalle. Vaarana on myös, että verorahat valuvat veroparatiiseihin. Yksityistäminen uhkaa myös demokratiaa kun toiminta jää liikesalaisuusverhojen taakse, silloinkin kun toiminta liittyy asukkaiden perusoikeuksiin ja heillä tulisi olla mahdollisuus saada tietoa ja vaikuttaa asioihinsa.

Väitetty kilpailun lisääntyminen jää sekin toteutumatta, sillä palvelumarkkinoille syntyy helposti oligopoleja ja jopa yksityisiä monopoleja.   Kilpailuttamisprosessien hallinnointi tulee myös kalliiksi. Euroopan laajuisen selvityksen mukaan palvelujen yksityistäminen vaikuttaa myös negatiivisesti  työllistämiskehitykseen, työoloihin ja työnlaatuun. (http://cordis.europa.eu/documents/documentlibrary/122489371EN6.pdf).

Uudistusten ja muutosten vaikutusten selvittäminen etukäteen on edelleen lapsenkengissä,  vaikka se on muualla maailmassa jo osa päätöksenteko prosesseja. Toiveajattelu ja tarkoitushakuiset mutu-arviot eivät riitä! Kaikista kunnan asukkaita suorasti tai epäsuorasti koskevista hankkeista on tehtävä sosiaalisten sekä ihmisoikeus- ja ympäristövaikutusten arviot. Niihin maailmalla kuuluvat myös eri sidosryhmien, yhteisöjen ja asukkaiden osallistavat kuulemis- ja vaikuttamisprosessit. Kuulemisista tulee aina jäädä jälki päätöksiin. Helsingin, Suomen pääkaupungin tulisi päinvastoin olla tässä vaikutusten arvioinnissa hyvä ja innovatiivinen tiennäyttäjä muille.

Peruspalvelujen leikkaaminen ja supistaminen vahingoittavat eniten kaikkein heikoimmassa asemassa olevia helsinkiläisiä. Ne kasvattavat eroja rikkaan ja köyhän väestön välillä, sekä voivat lopulta uhata myös yhteiskuntarauhaa. Budjettivajeet eivät synny siitä että kansalaiset kiertäisivät veroja, vaan siitä että yritykset välttävät verovastuutaan. Verorahat päätyvät veroparatiiseihin. Myös priorisointi on väärällä tolalla (esimerkkinä Guggenheim-hanke, jolle asukkaiden enemmistö ei ole lämmennyt ja jolla on kauaskantoisia ja kalliita  vuotuisia maksuvelvoitteita).

Kotihoito ei voi  kokonaan korvata nykyisiä laitospaikkoja. Vanhukset ja vammaiset on nähtävä heterogeenisenä erikuntoisena joukkona, yksilöinä jotka elämänsä ja kuntonsa eri vaiheissa tarvitsevat molempia ja ylipäätään monisäikeisiä palveluja.  Ihmiset tarvitsevat ennen kaikkea  turvallista hoitoa ja muuta apua.  Suurella osalla vanhuksia ei myöskään ole omaisia, joten omaishoivankaan varaan ei voi laskea. Syyttä ei ole verrattu kotona asuvien liikuntaesteisten vanhusten tilannetta vankien asemaan, sillä erotuksella että vangeilla on ainakin ulkoilu oikeus.  Kotihoito ei saa johtaa heitteillejättöön, mikä on ihmisoikeusloukkaus. Kaikkien päätösten on perustuttava hyvän hoidon  eettisiin periaatteisiin.

Ylipäätään kaikessa kunnan toiminnassa olisi sovellettava ihmisoikeusperusteista toimintatapaa. YK on jo antanut leikkauksista kunnille vakavia moitteita.  Suomi on allekirjoittanut  ja näin sitoutunut toteuttamaan YK:n taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan yleissopimuksen. YK:n sitoumukset edellyttävät, että oikeuksien toteutuminen turvataan Helsingissäkin myöntämällä riittävät varat. YK:n ihmisoikeussopimukset myös korostavat sitä, että sosiaalisten ihmisoikeuksien tulee vahvistua, ei heikentyä ja että ihmisoikeuksien kehittämistä on vietävä eteenpäin eikä se salli palaamista aikaisemmalle tasolle!

Kun palveluverkko suunnitelma valmistuu, Helsingin Pro Kuntapalvelut verkosto kutsuu sosiaali- ja terveyslautakunnan sekä valtuuston ryhmien edustajat keskustelemaan asukasyhdistysten ja verkoston kanssa.

Helsingin Pro Kuntapalvelujen puolesta,

Anita Kelles-Viitanen ja Juha Nurmela

Valppaus maksaa vaivan – terveyskeskusten tulevaisuus!

27. toukokuu pm 2013
Mikä on Helsingin terveyskeskusverkoston kohtalo? Apulaiskaupunginjohtaja Räty on puhunut neljän terveyskeskuksen mallista. Budjettiraamit supistuvat? Suunnitelmia laaditaan parhaillaan. On aika vaikuttaa.

Helsingin Pro Kuntapalvelut verkosto järjesti Helsingin kaupungin terveyskeskus suunnitelmista pyöreänpöydän keskustelutilaisuuden maanantaina 3 kesäkuuta 2013

Aiheesta alusti Maija Anttila, Helsingin sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtaja.

Tilaisuuteen oli kutsuttu kaupunkiosayhdistysten edustaja ja  sosiaaliterveyslautakunnan jäsenet  sekä Helsingin prokuntapalvelut verkoston jäsenet.

OHEISESSA LINKISSÄ ON KATSOTTAVISSA JUHA NURMELAN AVAUSPUHEENVUORO JA MAIJA ANTTILAN KUVAUS TERVEYSKESKUSSUUNNITELMISTA.

Helsingin terveyskeskusten tulevaisuudesta

Helsinki aikoo lopettaa lähiterveysasemat

19. huhtikuu pm 2013

HELSINKILÄISTEN LÄHITERVEYSASEMAT UHATTUNA

Helsingin Kaupungin suunnitelmissa on  nykyisten 25 terveysaseman korvaaminen 4-6 suurterveysasemaksi ja terveyskioskeilla. Selvitystyöryhmä työskentelee parhaillaan osastopäällikkö Hannu Juvosen johdolla. Sillä ei ole valtuuston evästyksiä vaan apulaiskaupunginjohtaja Rädyn kaavailut lähiterveysasemien määrän supistamisesta. (Katso alempaa)

Tällaisissa selvityksissä pitäisi aina olla mukana osallistavat asukkaiden kuulemisprosessit sekä sosiaalisten ja terveysvaikutusten selvittäminen. Niitä ei ole tiedossa. Siksi Helsingin Pro Kuntapalvelut – poliittisesti sitoutumaton Helsingin asukkaiden verkosto – on päättänyt toimia jo nyt, eikä jäädä odottelemaan selvityksen tuloksia.

On tarpeen osoittaa päättäjille, että asukkaat eivät halua nykyisten palvelujen heikentämistä ja keskittämistä vaan jo olemassa olevan järjestelmän kehittämistä. Terveyskeskuksen pitäisi olla suoran bussiyhteyden päässä. Iltavastaanotot pitäisi palauttaa. Helsingin kaupungin väestö kasvaa vuosittain noin 6000:lla hengellä, joten terveyskeskusten vähentämiselle  ei ole mitään perusteita.

Kaavoitustietojen mukaan suunnitelmat ovat esim. Länsi-Helsingissä jo pitkällä. Pitäjänmäki, Haaga ja Kannelmäki ovat lopettamisuhan alla, sillä ”Kantelettarentien ja Laulukujan kulmauksessa oleva tontti on siirtynyt kaupungin hallintaan ja sille on kaavoitettu uusi terveysasema. Terveysasema rakennettaneen 2020 vuoden paikkeilla ja se tulee palvelemaan Malminkartanon, Pitäjänmäen ja Kannelmäen aluetta.” http://www.esikaupunki.hel.fi/pdf/2%20suunnittelutilanne%20250210%20valmis.pdf sivu 6

Mitä aiotaan?

Tähän on koottu medioista ja Helsingin kaupungin asiakirjoista perustelut sille, miksi lähiterveysasemien puolesta pitää toimia heti:

Helsingin Sanomat julkaisi 2.2.2013 kahden sivun jutun otsikolla ”Räty karsisi terveysasemia rajusti. Apulaiskaupunginjohtaja haluaa Helsinkiin muutaman suuren aseman. Lisänä olisi terveyskioskeja”.

http://www.hs.fi/kaupunki/Helsinkiin+j%C3%A4%C3%A4+ehk%C3%A4+vain+muutama+j%C3%A4ttiterveysasema/a1359772675502

HS:n jutun taustana oli pari päivää aikaisemmin pidetty kaupunginvaltuuston strategiaseminaari, jossa kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja Lasse Männistö esitti terveysasemien vähentämistä silloisesta 26 asemasta vain neljään. Lasse Männistö totesi seuraavasti. ”Helsinkiin riittäisi neljä ympäri vuorokauden auki olevaa, kaikki palvelut tarjoavaa terveysasemaa ja niiden lisäksi tällaisia pienempiä terveyskioskeja.”

Talousraami ja strategia

Toinen tausta on kaupunginjohtaja Pajusen johdolla valmisteltu talousraami. Sen ydinkohdat on kirjattu valtuuston strategiaohjelmaan ja konkreettisemmin kaupunginhallituksen talousarvion valmistelulle hyväksymään raamiin. Talousraamin mukaan kaupungin palvelujen määrärahojen kasvun pitää jäädä ainakin seuraavat neljä vuotta kustannusten nousun alapuolelle. Lisäksi raamin mukaan palvelujen tilojen määrä ei saa kasvaa vaan päinvastoin osa nykyisistä tiloista pitää myydä. Henkilöstön määrä ei myöskään saa kasvaa neljään vuoteen.

Taloudellista pakkoa menojen karsimiseen ei ole. Kaupungin talous on jatkuvasti ylijäämäinen, esimerkiksi viime vuonna ylijäämää kertyi 139 miljoonaa euroa, kun lukuun lasketaan myös kaupungin omat liikelaitokset.

Kaupunginhallituksen päättämä budjettiraamin voi lukea netistä:

http://www.hel.fi/static/public/hela/Kaupunginhallitus/Suomi/Paatos/2013/Halke_2013-03-11_Khs_10_Pk/38F8C4E2-FE0E-40CD-AF8D-336C3A07F279/Vuoden_2014_talousarvioehdotuksen_raami_ja_talousa.pdf

Valtuuston strategiaohjelma löytyy täältä

http://www.hel.fi/static/public/hela/Kaupunginvaltuusto/Suomi/Esitys/2013/Halke_2013-04-24_Kvsto_8_El/D02A694A-1573-48C6-9A17-1FA46D5DFBE8/Liite.pdf

Strategiassa vanhusten asiat ovat jääneet taas kerran toisarvoiseen asemaan. Lapsille ja nuorille tehdään hyvinvointisuunnitelma, muttei vanhuksille.

Pienet terveysasemat tiedetään parhaimmiksi

Kuntaliiton tilastojen perusteella palvelujen saatavuudessa ja kustannustehokkuudessa parhaimpia ovat noin 20 000 – 30 000 asukkaan kunnat, ja heikoimpia suurimmat kaupungit. Myös Helsingin sisällä tehdyt vertailut esimerkiksi terveysasemista kertovat samaa. Helsingin terveyspalvelujen johtoryhmälle 29.1.2013 esitetty selvitys osoittaa, että pienet terveysasemat ovat kaikille mittareilla parhaimpia: asiakastyytyväisyys, työhyvinvointi, asiakaskäyntien peittävyys ja kustannukset potilasta kohti. (TEPA-johtoryhmä 29.1.2013 / Raija Puustinen). Helsingin Sanomat esitteli selvityksen tuloksia parin sivun jutussa 6.2.2013 otsikolla ”Pienet terveysasemat pärjäävät. Helsinkiläiset tyytyväisimpiä pieniin terveysasemiin. Silti kaupunki suunnittelee lakkautuksia”.

Lähiterveysasemat ovat tärkeitä. Etenkin lapsiperheiden ja vanhusten palvelujen saanti vaikeutuu, jos palvelut keskitetään. Pienituloisilla kaupungin alueilla sairastavuus on jopa kaksi kertaa suurempaa kuin hyvätuloisilla alueilla keskimäärin. Sosiaali- ja terveyspalvelujen välisen yhteyden kannalta on tärkeää, että terveysasemia ei viedä kauas sosiaalipalveluista. Lähiterveysasemat ovat ratkaisevan tärkeitä ennaltaehkäisevän toiminnan kannalta.

Aiemmat supistussuunnitelmat

Terveysasemien lopettamissuunnitelmia on esitetty aiemminkin. Terveystoimen johto esitti edelliselle terveyslautakunnalle pariinkin suunnitelman ”Terveysasematoiminnan kehittämisestä”. Esimerkiksi 8.3.2011 päivätyssä versiossa terveysasemien määrä olisi vähentynyt vuoteen 2020 mennessä silloisesta 31 asemasta noin 16 asemaan, joista noin neljä olisi ollut ns. täyden palvelun keskusterveysasemia. Vastaavanlaiset kaavailut sisältyivät vuonna 2009 lähipalvelujen karsimisesta esitettyyn ns. Pajusen listaan, joka kaatui asukkaiden vastustukseen. Silloin käydyssä keskustelussa osoittautui, että varsinaisia säästöjä ei lähipalvelujen lopettamisesta synny, koska mm. terveysasemat toimivat kaupungin tiloissa ja palvelujen heikentäminen johtaa muihin kuluihin. Toisaalta keskustelussa kävi ilmi, että Helsingissä pitäisi olla useampia terveysasemia, jotta palveluverkko vastaisi EU:n kestävän kaupunkikehityksen suunnitteluohjeita.

Supistusesitys tulossa lautakuntaan elo-syyskuussa

Helsingin uusi sosiaali- ja terveyslautakunta tai valtuusto ei ole tähän mennessä tehnyt mitään päätöksiä terveysasemien vähentämisestä.

Sosiaali- ja terveysviraston johtoryhmä on kuitenkin antanut 26.2.2013 tehtävän osastopäällikkö Hannu Juvosen johtamalle virkamiesvalmistelulle tehdä jo kesäkuussa esitys terveysasemaverkosta ohjausryhmälle ja elokuun loppuun mennessä sosiaali- ja terveyslautakunnalle.

Kaupunginjohdon tarkoitus on linjata asiaa tarkemmin jo ensi vuoden budjettiesityksessä, joka on tulossa kaupunginhallitukseen syys-lokakuussa ja valtuustoon marraskuun alussa. Sosiaali- ja terveyslautakunta käsittelee budjettiesitystä osaltaan 21.5.

Helsinkiläisten kannanottoja terveysasemien puolesta tarvitaan nyt.

Yhteydet valtuutettuihin sekä terveys- ja sosiaalilautakunnan jäseniin ovat tärkeitä. Samoin tarvitaan nimienkeräystä terveysasemien puolesta.

Valta valtuustolla 2013 -2016

29. tammikuu pm 2013

Helsingin Pro kuntapalvelut verkosto on koonnut Helsingin kaupunginvaltuutetuille tietopaketin valtuustokauden strategianvalmisteluun. On sanottu, että Helsingin kaupungin strategia on Suomen hallitusohjelman jälkeen toiseksi tärkein Suomen kehitykseen vaikuttava asiakirja.

Helsingin Pro kuntapalvelut -verkosto
JUHA NURMELA: juha.nurmela@pp.inet.fi, puh 050-5490012

ANITA KELLES: kellesa@hotmail.com

Ohessa ovat linkkeinä varsinainen materiaali ja sitä oleellisesti täydentävät muut tekstit.

Valta_valtuustolla ; Varsinainen teksi +budjettivirtojen kuvio, Jakomäki, Myllypuro ja Vuosaari erityiskohteluun
A_Budjetin_arvio ; Helsinki ei ole velkainen, mutta alibudjetoi laittomasti vuodesta toiseen sosiaalimenoja
B_Sisaiset_vuokrat ; Korkeat sisäiset vuokrat heikentävät kilpailutuksissa kaupungin palvelujen mahdollisuuksia
C_Kunnan_ihmisoikeusvastuu ; Helsinkiä sitovat myös Suomen hyväksymät ihmisoikeudet
D_Terveys- ja sosiaalipalvelujen_ sitovuus ; Tiedätkö miten monet toimet on määritelty sitovasti
E_Vanhukset_vaalien_jalkeen ; Finne-Soverin vanhusraportin avauksissa on monia kyseenalaisia kohtia
F_Lindenin_komentti_ Finne-Soverista ; Kokeneen lääkärin kommentti ”kentältä”
G_lahi-_ja_vanhuspalveluista ; Lähipalvelut ovat vanhustyöt parhaasta päästä.

”Arvoisa valtuutettu
Helsingin Pro kuntapalvelut -verkosto toivottaa Sinulle menestystä, sitkeyttä ja viisautta kaupunkilaisten asioiden hoitamisessa.Vaativan työsi tueksi olemme koonneet tietopaketin valtuutetun työhön oleellisesti liittyvistä asioista. Toivomme, että Sinulla on aikaa tutustua aineistoon ja että siitä on Sinulle apua ensimmäisenä eteen tulevan tärkeän
valtuustokauden strategian käsittelyssä ja myöhemmin valtuusto- ja lautakuntatyöskentelyssä. Pro kuntapalvelut -verkosto seuraa valtuutettujen työtä ja äänestyspäätöksiä. Välitämme niistä tietoa helsinkiläisille ja julkisuuteen.

Järjestämme aika ajoin kuntataloutta ja kunnallisia palveluja käsitteleviä tilaisuuksia, joihin kutsumme valtuustoryhmien edustajia ja valtuutettuja. Niissä käydään vuoropuhelua asukkaiden ja kuntapoliitikkojen välillä.”

Mitä tarvitaan ihmisläheiseen ja kestävään kuntatalouteen?

26. syyskuu pm 2012

VEIVÄTKÖ VOROT VEROT?

- Mitä tarvitaan ihmisläheiseen ja kestävään kuntatalouteen?

Helsingin Pro kuntapalvelujen ja ATTAC:in järjestämä

Asukkaiden vaali- ja budjetti foorumi

torstaina 11.10.2012 klo 17 – 19.30

Palvelukeskus Kinaporissa, kokoushuone 1

Kinaporinkatu 9 A

OHJELMA

17:00 ATTAC:in Avaussanat

17:05 Pro Kuntapalvelut verkoston vetäjä Anita Kelles-Viitanen: Uuden

kuntabudjetin ongelmakohdat kestävyyden valossa

17:15 Finnwatch:in tutkija Henri Purje: Kunnat veroparatiisitaloudessa

17:30 Pastori Kai Sadinmaa: Ihmisen arvo ja arvokkuus

17:45 Puoluiden edustajien kommentit (à 3 minuuttia) ja lyhyet kannanotot

18:10 Sana on vapaa: Kunnan asukkaiden kommentit ja kysymykset

18:50 Puoluiden kommentit (a 5 min)

19:25 Pro Kuntapalvelujen loppusanat

Helsingin asukkaiden budjettiriihi

28. syyskuu pm 2011

Seis liukuhihna-leikkauksille!

10.10.2011 kello 17.00 – 19.00

Helsingin Seurakuntayhtymässä, Kolmas linja 22

Ohjelma:

Tervetuliaistoivotus: Pro Kuntapalvelut verkoston vetäjä Anita Kelles-Viitanen
Asukkaiden budjetti-analyysi: Ritva Pitkänen
Keskustelu: Asukkaiden  puheenvuoroja
Puolueiden puheenvuorot: Puolueiden kuntapoliitikot

Tule kysymymään ja kommentoimaan.

Verkoston arvio palvelusetelistä

22. kesäkuu pm 2010

Hyvä sosiaalilautakunnan jäsen ja varajäsen,

Prokuntapalvelut-verkosto haluaa ilmaista huolestumisensa palvelusetelihankkeestanne, josta aiotte päättää 22.6. kokouksessa.

Palvelusetelien käyttöönotto ei saa merkitä alkusoittoa laajemmalle yksityistämiselle, joka kaikkialla maailmassa, näkyy nyt rapauttavan peruspalveluja. Viimeksi tällainen analyysi on tehty Isosta Britanniasta. Muiden maiden yksityistämisen kokemuksista on syytä ottaa oppia.

On myös alueita, joille yksityistäminen ei sovi, eikä kaikkea tule myöskään tuotteistaa. Kuntalaisten perusoikeuksiin kuuluvat peruspalvelut eivät sovi markkinoille. Markkinat toimivat vain silloin kun asiakkailla on mahdollisuus olla ostamatta liian kallista palvelua tai valita vaihtoehdoista halvempi yhtä hyväntasoinen tuote. Markkinat  edellyttävät siis laajaa tarjontaa, käytännössä ylitarjontaa, jotta vältytään siltä että palvelusta tulee yksityisen tarjoajan lypsylehmä. Ihmiset eivät myöskään voi olla ostamatta palvelua. Esimerkiksi  terveyspalvelu ei ole samanlainen ”tuote”, josta voi irtisanoutua kuin coca-cola pullosta, ilman että irtisanoutuminen vaarantaa hengen tai ihmisen tulevan hyvinvoinnin.  Markkinamalli ei tässä toimi.

Haluamme seuraavia asioita:

  • Palveluseteli ei saa syrjäyttää yhtä hyvätasoista peruspalvelua, vaan hyvälaatuisen peruspalvelun tulee jatkaa rinnalla yhtenä vaihtoehtona.
  • Palvelusetelien avulla ei tule luoda kahden kerroksen väkeä (mm. tulosidonnaisuuden avulla) eikä ohituskaistaa maksukykyisille. Eriarvoisuuden lisääminen vaarantaa koko yhteiskunnan hyvinvoinnin sekä kestävän talouden pohjan (lähde: The Spirit Level).
  • Sosiaaliset ja perustuslailliset oikeudet on turvattava kaikille kuntalaisille. On erityisesti pidettävä huoli niistä, jotka heikon kuntonsa tai muun syyn takia eivät pysty huolehtimaan oikeuksistaan.
  • Seteleistä, niiden käytöstä ja  vaihtoehtoisista ratkaisuista on annettava riittävän selväkielistä tietoa palvelujen käyttäjille terveyskeskuksissa ja kotipalvelun yhteydessä, eikä tiedon välitystä saa jättää vain verkon varaan.
  • Kokeiluun on liitettävä sosiaalisten vaikutusten selvitykset kansalaiskuulemisineen. Kansalaisyhteiskunnalle tulee myös antaa mahdollisuus osallistua palveluseteli kokeilujen seurantaan.
  • Myös muutoksia palvelujen läpinäkyvyydessä tulee seurata jottei demokraattinen seuranta ja laadun valvonta vaarannu eikä ammatillinen pätevyys heikenny.
  • Kokeilun yhteydessä on sosiaalisten vaikutusten lisäksi) tehtävä vertailuja  muiden jo hyvin toimivien vaihtoehtojen kanssa, kuten ostopalvelu ja maksusitoumus järjestelmä; b) syytä selvittää mihin tarkalleen palvelusetelit sopivat sekä laatia ja määritellä yksityiskohtaiset ehdot jotta voidaan poistaa tai vähentää joitakin edellä mainittuja vaaroja; c)  säännöllisin välein raportoitava valtuustoa, hallitusta ja lautakuntaa kokeilun etenemisestä ja kokemuksista; sekä d) tiedotettava julkisuudessa palvelusetelien käytöstä.

Ylipäätään toivomme, että jatkossa myös kuntalaiset ja heidän järjestönsä otetaan mukaan suunnitteluun ja seurantaan. Osallistamisen periaatetta joka on kirjattu myös kuntapolitiikan raameihin tulee kaikin tavoin vahvistaa.

Parhain terveisin.
Prokuntapalvelut-verkoston puolesta
Anita Kelles-Viitanen, verkoston vetäjä

Kirje sosiaalilautakunnalle

4. maaliskuu pm 2010

Helsingin Pro kuntapalvelut -verkosto 2.3.2010

Helsingin sosiaalilautakunnan jäsenille

Helsingin pro kuntapalvelut -verkosto on toiminut vuodesta 2003 lähtien. Verkostolaiset ovat kun­nallispolitiikkaa seuraavia helsinkiläisiä. Verkosto tukee toiminnallaan kunnallista demokratiaa, on puoluepoliittisesti sitoutumaton ja avoin kaikille helsinkiläisille. Toiminnallaan se haluaa edistää Helsingin kuntapoliitikkojen ja asukkaiden vuoropuhelua.

Verkosto puolustaa kunnallisia palveluja, koska kaupungin omana toimintana ja oikein resursoituina ne ovat laadukkaita, kustannustehokkaita ja tukevat työllisyyttä. Ne ehkäisevät syrjäytymistä ja eriarvoistumista sekä edistävät oikeudenmukaisuutta ja turvallisuutta yhteiskunnassa. Verkosto tuottaa asiantuntijajäsentensä avulla käytännönläheistä ja tutkittua tietoa valtuutettujen työn tueksi ja herättääkseen kuntalaisten mielenkiintoa kuntapolitiikkaa kohtaan. Tässä kirjeessä tuomme esiin tärkeitä seikkoja, jotka toivomme sosiaalilautakunnan ottavan huomioon, kun se ottaa kantaa lähipalveluverkko-asiaan.

Lähipalvelut ovat kestävää kehitystä

Helsingin pro kuntapalvelut verkosto pitää lähipalveluja helsinkiläisten kannalta hyvin oleellisina, koska ne suojaavat sosiaalisia verkostoja. Julkisuudessa on tuotu esiin lähipalveluiden merkitys kestävän kehityksen kannalta liikkumista vähentävänä tekijänä (mm. Raimo Ilaskivi 9.2.2012HS, http://peliseis.weebly.com/). Pro kuntapalvelut -verkosto katsoo, että kestävän kehityksen tulee olla oleellinen lähtökohta Helsingin kaikessa toiminnassa jo kuntalain 1 §:n perusteella. Kestävässä kehityksessä on kolme osa tekijää: sosiaalinen, ekologinen ja taloudellinen. Vaikka taloudellinen tilanne vaatisi menoleikkauksia, kestävää kehitystä on arvioitava myös kahden muun kriteerin valossa.

Kestävän kehityksen lisäksi lähipalvelut ovat tärkeitä kaupunkilaisille helpon saavutettavuuden ja myös kustannusten kannalta. Monille palveluja tarvitseville liikkuminen on vaikeaa. Esimerkiksi terveyskeskusverkon harventamisesta aiheutuvat matkakulut tulisivat merkitsemään huomattavaa kuluerää erityisesti pienituloisille lapsiperheille, vanhuksille ja vammaisille. Palveluverkkoa harvennettaessa pitäisi laskea kustannuksiksi ainakin käyttäjien matkakulut, mutta on hyvät perusteet laskea hinta myös matkoihin käytetylle ajalle. Kuluttajatutkimuskeskus käyttää omissa tutkimuksissaan esim. kauppamatkoihin käytetyn ajan hintana noin 10 euroa/tunti (likimain kodinhoitajan palkka, keskustelu Johanna Varjosen kanssa 2010).

Teiden rakentamisen keskeisenä perusteena on matka-ajan säästö. Sama peruste olisi oikeudenmukainen myös palveluverkon harventamisen haittoja ja hyötyjä vertailtaessa. Palvelua tarvitseva helsinkiläinen on maksaja joka tapauksessa, joko veroina tai suoraan omista rahoistaan. Ehdotamme, että lautakunta ottaa päätöksiä tehdessään käyttöön vaihtoehtojen vertailun ja kustannushyötyanalyysit, joissa on arvioidaan toimenpiteiden vaikutuksia laaja-alaisesti.

Lapset tarvitsevat tilaa ja sosiaalisia verkostoja

Yksi sosiaalilautakunnan keskeisiä vastuualueita on lasten päivähoito. Nykyisin valtaosassa perheitä on joko yksi tai kaksi lasta. Tämä merkitsee sitä, että oman ikäisiä leikkikavereita on vähän. Siksi päiväkodissa luontaisesti syntyvät kaveri- ja ystävyyssuhteet ovat hyvin tärkeitä ja monesti ne ovat elinikäisten kiinteiden ystävyyksien alku. Mutta tämä edellyttää, että päiväkoti on lähellä omaa kotia ja muiden päiväkodin lasten koteja. Näin syntyy iltojen ja viikonloppujen myötä ystäväverkosto, jossa tavataan pihoilla, puistoissa, syntymäpäivillä tai joka voi myös tarjota apua, jos perheessä on kriisi.

Tästä lasten sosiaalisen verkoston kehittymisen näkökulmasta päiväkotien ja neuvolapalvelujen läheisyydelle on annettava paino, joka ylittää vähäiset kuntatalouden hyödyt. Tämän läheisyysmallin pitäisi jatkua ainakin peruskoulun ala-asteen ajan. Tarvitaan siis lautakuntien yhteistyötä. Lasten ja nuorten kalliisti hoidettavan syrjäytymisen ehkäisemiseksi on kestävien ystävyysverkostojen ja vanhempien yhteistyön rakentuminen päiväkodista lähtien erittäin tärkeää. Kunnan omana toimintana voidaan parhaiten taata pysyvät päiväkodit.

Lähipalveluverkko-suunnitelmassa esitetään lasta kohden lasketun päiväkotien pinta-alan alentamista. Sen taloudelliset hyödyt kaupungille ovat vähäiset, sillä todelliset kulut ovat kiinteistön hoito- ja ylläpitokulut. Sisäistä vuokrista ne ovat alle puolet. Tutkimukset ovat osoittaneet, että melu on todellinen ongelma monessa päiväkodissa. Riittävät tilat ja oikeat materiaalit ehkäisevät meluhaittoja.

Palveluverkon supistuksia on perusteltu tilakustannusten säästöillä. Aitoa säästöä saadaan vasta, jos tilat saadaan myytyä tai vuokrattua kaupungin ulkopuoliselle taholle. Tiloista luopuminen vähentää hallintokunnan sisäisiä vuokria, mutta ei tuo kaupungille säästöjä. Tilojen käytön tehostamiseksi ehdotamme, että esim. kouluja ja päiväkoteja annettaisiin kaupunkilaisten järjestöjen ja toimintaryhmien käyttöön nykyistä laajemmin iltaisin.

Helsingille on laadittava ikääntymispoliittinen strategia

Helsingin pro kuntapalvelut verkosto on erityisen huolestunut vanhusten asemasta lähipalveluverkon tulevaisuutta pohdittaessa. Kirjastoille ja lapsillekin löytyy helposti vireitä puolustajia ja asianajajia, mutta vanhukset eivät usein jaksa lähteä puolustamaan omia palvelujaan. Siksi sosiaalilautakunnan pitäisi ottaa vanhusten hoidon laatu sydämen asiakseen. Sen vastuu on nyt entistä suurempi, kun pitkäaikaissairaalat siirtyivät sosiaaliviraston alaisuuteen ns. saumattomana hoitoketjuna. Kotihoidon jäätyä terveysviraston alaisuuteen on tärkeää, että sosiaali- ja terveyslautakunta laativat pikimmiten yhdessä suunnitelman kotihoidon ilmeisten puutteiden korjaamiseksi.

Verkosto koko toimintansa ajan saanut viestejä vanhusten tarpeiden laiminlyönneistä. Ne ovat vain lisääntyneet vuosien varrella. Siksi Helsingille pitäisi tehdä välittömästi ikääntymispoliittinen strategia, kuten STM:n ja Kuntaliiton suosituksissa hyvin painokkaasti edellytetään. Ikääntymispoliittisen strategian laadintaan pitää ottaa vanhukset mukaan, sillä laitkin edellyttävät sitä. Vanhuspoliittinen ohjelma päättyi viime vuoden lopussa, joten tavallaan Helsingin vanhuspalvelut ovat ”laittomassa tilassa”.

Kaupunginvaltuuston päätöksellä ollaan poistamassa satoja pitkäaikaispaikkoja. Jo toteutuneet supistamispäätökset näkyvät siten, että on entistä vaikeampi päästä ketjun alkupäähän, kaupungin maksamaan resursoituun palveluasumiseen.

Kaupungin huononevan talouden myötä monet omaiset ovat valmiit hyväksymään sen, että he osallistuvat omalta osaltaan omaistensa hoitoon. Raja ylittyy kuitenkin, kun vanhus kaatuilee kodissaan yksin eikä pääse omin voimin ylös. Aikaisemmin tällaiset kaatumiset johtivat nopeasti laitospaikkaan. On kysymys hoidon turvallisuudesta, kun vanhus makaa yli yön lattialla eritteissään ja mahdollisine vammoineen odottaen joskus saapuvaa apua.

Missä viipyy palveluasumisvaihtoehtojen tuoteseloste?

Verkostolaiset ovat huomanneet, että sosiaaliviraston hallinto tuottaa todellisuudesta etäännyttäviä mielikuvia kirjoittaessaan esim. asumispalveluista, kun todellisuudessa vanhukset tarvitsevat hoitoa ja huolenpitoa. Mitä heikommassa kunnossa vanhus on, sitä enemmän tarvitaan hoitoa ja huolenpitoa: ravintoa, puhtautta, välittämistä ja yhdessä oloa.

Vanhuksia varten tarvittaisiin myös selkeä palveluasumisvaihtoehtojen tuoteseloste. Sosiaalilautakunta ja -virastot ovat nykyään vastuussa siitä, minkä tasoista hoitoa sitä tarvitseva vanhus saa ja missä. Pitkäaikaissairaalan ja vanhainkodin maksut ovat 85 % potilaan tai asukkaan tuloista, kuitenkin niin että hänelle jää 97 euroa omaan käyttöön. Hoito sisältää kaiken, myös lääkkeet yms. Tämä on helposti ymmärrettävä hoidon laskutusperuste, joka ei riipu potilaan tai asukkaan terveydentilasta.

Sen sijaan palveluasumisessa kustannukset asukkaalle vaihtelevat suuresti tarvittavan lääke- ja kotihoidon sekä tarvittavien hoitotarvikkeiden mukaan. Myös palveluasumisessa asukkaan tulisi tietää, mitä hänelle jää omaan käyttöön. Vanhusten oikeusturvan ja tulevaisuutensa hahmottamisen vuoksi olisi välttämätöntä, että lautakunta teettäisi sosiaalivirastolla laskelmat siitä, miten palveluasumisen kustannukset nousevat lisääntyvän hoidon ja muun avuntarpeen myötä. Samassa yhteydessä pitäisi selventää missä tapauksissa esim. omistusasunto tai säästöt menevät hoidon kustantamiseen. Julkinen asumispalvelujen tuoteseloste lisäisi monella tapaa ikääntyvien ihmisten turvallisuuden tunnetta ja tulevaisuuden hahmottamista.

Luottamuselinten on ohjattava kehitystä!

Sosiaali- ja terveysviraston hallinnot tuottavat suuren määrän selvityksiä, jotka näyttävät tulevan toiminnassa noudatettaviksi ohjeiksi ilman lautakuntien poliittisia arvioita ja ohjeistuksia. Verkoston mielestä kunnallinen demokratia edellyttää, että esim. päätökset palvelusetelien käyttökohteista ja käytön ohjeistus tehdään lautakunnissa, ei virastoissa. Lähtökohtana on se lain keskeinen kohta, että palvelusetelin sijasta pitää aina olla tarjolla kunnan oma palvelu.

Terveyskeskuksista ja sairaaloista on tehty pitkälle tulevaisuuteen ulottuva suunnitelma, joka toteutuessaan mullistaisi koko terveydenhoidon nykyisen rakenteen ja toisi osaksi kunnan palveluja yksityiset palvelut. Sen on konsernijaos määritellyt noudatettavaksi ohjeeksi lautakuntia kuulematta. Käsittääksemme se pitää käsitellä ja arvioida myös sosiaalilautakunnassa.

Lopuksi

Helsingin, Suomen pääkaupungin, pitäisi päättää sitovasti, että se hyväksyy vanhuspalvelujen, neuvoloiden ja oppilasterveyshuollon, perheneuvoloiden sekä muiden kunnallisten palvelujen mitoitus- ja laatu­suositukset oma toimintansa minimitasoksi, josta ei tingitä. Helsingin tulisi olla esimerkki muille suositusten noudattamisessa.

Helsingin pro kuntapalvelut -verkoston puolesta

Juha Nurmela Sosiologian dosentti

Kirsti Olli-Lindén Terveydenhoitaja, eläkkeellä

Juhani Veikkola TT, eläkkeellä

Anita Kelles VL, Happy Years 64 ry

Internet kotisivumme on

www.prokuntapalvelut-helsinki.fi

Kirje terveyslautakunnan jäsenille

4. maaliskuu pm 2010

Helsingin Pro kuntapalvelut -verkosto 2.3.2010

Helsingin terveyslautakunnan jäsenille

Helsingin pro kuntapalvelut -verkosto on toiminut vuodesta 2003 lähtien. Verkostolaiset ovat kun­nallispolitiikkaa seuraavia helsinkiläisiä. Verkosto tukee toiminnallaan kunnallista demokratiaa, on puoluepoliittisesti sitoutumaton ja avoin kaikille helsinkiläisille. Toiminnallaan se haluaa edistää Helsingin kuntapoliitikkojen ja asukkaiden vuoropuhelua.

Verkosto puolustaa kunnallisia palveluja, koska kaupungin omana toimintana ja oikein resursoituina ne ovat laadukkaita, kustannustehokkaita ja tukevat työllisyyttä. Ne ehkäisevät syrjäytymistä ja eri­arvoistumista sekä edistävät oikeudenmukaisuutta ja turvallisuutta yhteiskunnassa. Verkosto tuottaa asiantuntijajäsentensä avulla käytännönläheistä ja tutkittua tietoa valtuutettujen työn tueksi ja herät­tääkseen kuntalaisten mielenkiintoa kuntapolitiikkaa kohtaan. Tässä kirjeessä tuomme esiin tärkeitä seikkoja, jotka toivomme terveyslautakunnan ottavan huomioon, kun se ottaa kantaa lähipalveluverkko-asiaan.

Lähipalvelut ovat kestävää kehitystä

Helsingin pro kuntapalvelut verkosto pitää lähipalveluja helsinkiläisten kannalta hyvin oleellisina, koska ne suojaavat sosiaalisia verkostoja. Lähipalvelujen tuttu henkilökunta on merkittävä hyvän hoidon edellytys. Julkisuudessa on tuotu esiin lähipalveluiden merkitys kestävän kehityksen kannal­ta liikkumista vähentävänä tekijänä (mm. Raimo Ilaskivi 9.2.2012HS, http://peliseis.weebly.com/). Pro kuntapalvelut -verkosto katsoo, että kestävän kehityksen tulee olla oleellinen lähtökohta Helsingin kaikessa toiminnassa jo kuntalain 1 §:n perusteella. Kestävässä kehityksessä on kolme osa tekijää: sosiaalinen, ekologinen ja taloudellinen. Vaikka taloudellinen tilanne vaatisi menoleikkauksia, niitä on arvioitava myös kahden muun kriteerin valossa.

Kestävän kehityksen lisäksi lähipalvelut ovat tärkeitä kaupunkilaisille helpon saavutettavuuden ja myös kustannusten kannalta. Monille palveluja tarvitseville liikkuminen on vaikeaa. Terveysasema- ja neuvolaverkon harventamisesta aiheutuvat matkakulut olisivat merkittävä kuluerä erityisesti pienituloisille lapsiperheille, vanhuksille ja vammaisille. Palveluverkkoa harvennettaessa pitäisi laskea kustannuksiksi ainakin käyttäjien matkakulut, mutta on hyvät perusteet laskea matkoihin käytetylle ajallekin hinta. Kuluttajatutkimuskeskus käyttää omissa tutkimuksissaan esim. kauppamatkoihin käytetyn ajan hintana noin 10 euroa/tunti (likimain kodinhoitajan palkka, keskustelu Johanna Varjosen kanssa 2010).

Teiden rakentamisen keskeisenä perusteena on matka-aika säästö. Sama peruste olisi oikeudenmukainen myös palveluverkon harventamisen haittoja ja hyötyjä vertailtaessa. Palvelua tarvitseva helsinkiläinen on maksaja joka tapauksessa, joko veroina tai suoraan omista rahoistaan.

Ehdotamme, että terveyslautakunta ottaa päätöksiä tehdessään käyttöön vaihtoehtojen vertailun ja kustannushyötyanalyysit, joissa arvioidaan toimenpiteiden vaikutuksia laaja-alaisesti.

Lähipalvelut ovat osa ihmisten normaalia sosiaalista verkostoa. Varhainen oireiden toteaminen ja niihin puuttuminen ja erilaisten hoitoryhmien järjestäminen omalla terveysasemalla on luonnollista ja kustannustehokasta toimintaa. Niitä ei pidä siirtää sairaaloiden poliklinikoille. Myöskään mielenterveysongelmaisten ja psykiatristen potilaiden alueellisesta hoitamisesta ei pidä luopua. Kaupunginosat tarvitsevat omat psykiatriset palvelut terveysasemilla.

Kotihoitoon tarvitaan lisää rahaa ja työntekijöitä

Helsingin tämän vuoden budjetin suunnitelman mukaan pitkäaikaissairaanhoidon ja palveluasumis­paikkojen yhteismäärä vähenee 90 000 hoitopäivää eli 260 hoitopaikan verran 2009 – 2010. Kotihoidon käyntien oletetaan lisääntyvän tuona aikana noin 110 000 käynnillä. Tästä seuraa suuri hoitovaje jo laskennallisesti. Kun tiedetään, kuinka huonokuntoisia ja usein monisairaita entisten pitkäaikaissairaaloiden ja vanhainkotien potilaat/asukkaat ovat, heitä ei voida mitenkään kotiuttaa yhden kotihoitokäynnin varaan. Kyse on tosiasiassa suuresta hoitovajeesta, sillä hoitoa tarvitsevien vanhusten määräkin kasvaa jatkuvasti. Kotihoito tarvitsee paljon enemmän työntekijöitä kuin toimintasuunnitelmassa esitetään. Laitoshoidon ja kotihoidon kustannusten vertailu vääristyy, jollei tätä oteta huomioon.

Sairaanhoitotyö potilaiden kotona on erittäin vaativaa ja edellyttää kokenutta, koulutettua henkilökuntaa. On tiedossa että Helsingissä ei noudateta STM:n henkilöstösuositusta. Se vaatisi kotihoitoon ainakin 50 lisätointa. Tämä ei voi olla vaikuttamatta hoidon laatuun eikä henkilöstön jaksamiseen. Kestävässä kehityksessä pitäisi ottaa huomioon myös henkilöstön kestävyys!

Kun lisäksi RAVA-pisteet, joilla pääsee palvelutaloon, on kohotettu 2.5:stä 2.7:ään, jää kotihoitoon entistä suurempi ja sairaampi vanhusryhmä. Heidän kunnolliseksi hoitamisekseen eivät riitä pienet kokeiluprojektit tai jotkut tekniset parannukset. Vanhuksella tulisi olla oikeus turvalliseen ja laadukkaaseen hoitoon. Lisäksi kotihoidon ja laitoshoidon määrittelyssä olisi otettava huomioon myös se, haluaako potilas lainkaan omaan kotiinsa suuria tilaa vieviä apuvälineitä ja laitteita, joita hoitaminen ja ergonomia vaativat.

Kokeilulain aikana kotihoidon tila ei ole parantunut, vaan päinvastoin huonontunut. Kotiin saatavan avun lisääminen ennaltaehkäisevästi ja sairauksien hoidon yhdistäminen ei ole tuonut parannuksia vanhusten tilanteeseen.

Myös omaisten hätään on vastattava. Kaupungin huononevan talouden myötä omaiset ovat usein valmiita hyväksymään sen, että he osallistuvat mahdollisuuksiensa mukaan vanhustensa hoitoon. Raja ylittyy kuitenkin, kun vanhus rupeaa kaatuilemaan kodissaan yksin eikä pääse omin voimin ylös. Aikaisemmin tällaiset kaatumiset johtivat nopeasti laitospaikkaan. On kysymys hoidon turvallisuudesta, kun vanhus makaa yli yön eritteissään lattialla mahdollisine vammoineen odottaen joskus saapuvaa apua.

Vanhusten ja muidenkin 18-vuotta täyttäneiden toipilaiden, pitkäaikaissairaiden ja vammaisten ko­tona tapahtuvan hoidon parantamiseen on näin ollen paneuduttava kaikella vakavuudella. Hoitopaikkojen kar­simisesta aiheutuva kasvava kotihoidon tarve edellyttää, että lisääntyvän vanhusväestön kotona hoitamiseen on saatava lisää todellisia voimavaroja. Mittarikikkailujen, loputtomien kehittämisprojektien ja henkilökunnan hiostamisen sijaan kotihoitoon tarvitaan lisää henkilöstöä ja taloudellisia resursseja.

Katsomme, että vanhusten laitospaikkojen vähennyksistä tulee välittömästi luopua, kunnes tarvittavat henkilöstöresurssit ihmisarvoiseen hoitoon kotona ja palvelutaloissa on saatu muiden Pohjoismaiden tasolle. Ilman mittavia lisäyksiä kotihoitoon, ei laitospaikkoja voi lakkauttaa.

Terveyskeskuksen toimintasuunnitelmasta ei myöskään ilmene, miten alle 65-vuotiaiden vaikeasti monisairaiden hoito järjestetään. He ovat noin 170 potilaan joukko, joka asema on määrittelemättä.

Helsinki tarvitsee välittömästi ikääntymispoliittisen strategian

Helsingin pro kuntapalvelut verkosto on erityisen huolestunut vanhusten asemasta lähipalveluver­kon tulevaisuutta pohdittaessa. Kirjastoille ja lapsillekin löytyy kyllä puolustajia ja asianajajia, mut­ta vanhusten palvelujen puolustajia on vähänlaisesti, koska vanhukset itse eivät jaksa tai osaa tuoda asiaansa esille. Siksi terveyslautakunnallekin pitäisi helsinki­läisten vanhusten tilanne olla sydämen asia. Teidän vastuunne on edelleen suuri, vaikka pitkäaikaissairaalat siirtyivät sosiaaliviraston alaisuuteen ns. saumattomana hoitoketjuna, sillä kotihoito on teidän vastuullanne. Kunnoltaan heikkenevän vanhuksen kotona asumiseen liittyy monia ongelmia, joista on ollut paljon myös julkisuudessa.

Verkosto on koko toimintansa ajan saanut viestejä vanhusten tarpeiden laiminlyönneistä. Ne ovat vain lisääntyneet vuosien varrella. Siksi Helsingille pitäisi tehdä välittömästi ikääntymispoliittínen strategia, kuten STM:n ja Kuntaliiton suosituksissa hyvin painokkaasti edellytetään. Vanhuspoliit­tinen ohjelma päättyi viime vuoden lopussa, joten tavallaan Helsingin vanhuspalvelut ovat ”laitto­massa tilassa.”

Ikääntymispo­liittisen strategian laadintaan pitää ottaa vanhukset mukaan. Laitkin edellyttävät sitä. Siinä on oltava myös toimenpiteitä terveyden edistämiseksi, sillä ne myöhentävät hoidon tarvetta.

Tällä ikääntymispoliittisella ohjelmalla olisi suuri merkitys sekä vanhusten että heidän omaistensa hyvinvoinnille. Nykytilanteessa, jossa vanhuksille on tarjolla vain kotihoidon ja palvelujen niukkuutta, joutuvat omaiset ja ystävät, jos niitä ylipäätään on, käyttämään paljon aikaa ja työtä edes kohtuullisen hoidon turvaamiseksi vanhukselle, puhumattakaan henkisestä epävarmuudesta ja ahdistuksesta, jota epätietoisuus tarvittavan hoidon saatavuudesta aiheuttaa. Nykyisessä tilanteessa ei vanhuksella ole mitään varmuutta tulevaisuudestaan.

Tarvitaan hallinnon suunnitelmien demokraattista arviointia lähipalvelunäkökulmasta

Helsingin pro kuntapalvelut verkostolaiset ovat lukeneet huolella terveyskeskuksen tämän vuoden toimintasuunnitelmaa. Siinä hämmästyttää erityisesti se, että siinä on runsaasti pilotti-, kokeilu- ja muita lyhytaikaisia hankkeita. Erilaisia sähköisten palvelujen kehittämishankkeita luetellaan rop­pakaupalla vaikka yli 65 – vuotiaista vain alle kolmannes käyttää internetiä ja netitse voi antaa hoitoa vain hyvin rajatusti. Toimintasuunnitelmassa paljon ns. sanahelinää, mutta ei juuri lainkaan kuvausta terveyskeskuksen perustyön toteuttamisesta ja siihen liittyvien ongelmien ratkaisuista. Perustyön puutteista ovat eduskunnan oikeusasiamies ja oikeuskansleri esittäneet vakavan huomautukset sekä vanhusten hoidon että oppilashuollon osalta.

Sosiaali- ja terveysviraston hallinnot tuottavat suuren määrän selvityksiä, jotka näyttävät tulevan toiminnassa noudatettaviksi ohjeiksi ilman lautakuntien poliittisia arvioita ja ohjeistuksia. Verkoston mielestä kunnallinen demokratia edellyttää, että esim. päätökset palvelusetelien käyttökohteista ja käytön ohjeistus tehdään lautakunnissa, ei virastoissa. Lähtökohtana on se lain keskeinen kohta, että palvelusetelin sijasta pitää aina olla tarjolla kunnan oma palvelu.

Terveyskeskuksista ja sairaa­loista on tehty myös pitkälle tulevaisuuteen ulottuva suunnitelma, sairaalavisio, joka toteutuessaan mullistaisi terveydenhoidon nykyisen rakenteen ja toisi yksityiset palvelut osaksi kunnan palveluja. Sen on konsernijaos määritellyt noudettavaksi ohjeeksi lautakuntia kuulematta. Käsittääksemme se pitää käsitellä ja arvioida ainakin terveyslautakunnassa.

Kun kotihoito on terveysviraston alaisuudessa, on tärkeää että sosiaali- ja terveyslautakunta pohti­vat yhdessä kotihoidon tasoa erityisesti vanhushoidon osalta. Verkosto haluaa muistuttaa, että sup­pea kunnallistalouden tarkastelu, jossa pyritään maksimoimaan Kelan osallistuminen kustannuksiin on kovin lyhytnäköistä. Helsinkiläisten veronmaksajien kannalta on toissijaista, onko verot kerännyt kunta vai valtio. Hoitoa tarvitsevien hyvinvoinnin pitää aina olla etusijalla ei sen, kumpi Kela vai Helsinki maksaa vaipat missäkin tapauksessa.

Lopuksi

Terveyserot ovat jyrkentyneet. Terveyskeskuksen toimintasuunnitelmassa ei ole konkreettisia toimenpiteitä, joilla tilanteeseen puututaan. Siinä painopiste asetetaan itsehoitoon, sähköisiin palveluihin ja erilaisiin projektiluontoisiin hankkeisiin. Kun samanaikaisesti supistetaan palveluverkkoa, hoitopaikkoja ja kuntalaisten saamaa terveydenhoitoa, eivät terveyserot kapene, vaan päinvastoin ovat omiaan kasvamaan entisestään. Itsehoidon korostaminen ja hoitoon pääsyn vaikeuttaminen lisäävät todennäköisesti terveyseroja ja myös kustannuksia tulevina vuosina.

Helsingin, Suomen pääkaupungin, pitäisi päättää sitovasti, että se hyväksyy vanhuspalvelujen, neuvoloiden ja oppilasterveyshuollon, perheneuvoloiden sekä muiden kunnallisten palvelujen mitoitus- ja laatu­suositukset oman toimintansa minimitasoksi, josta ei tingitä. Helsingin tulisi olla esimerkki muille suositusten noudattamisessa.

Helsingin Pro kuntapalvelut –verkoston puolesta

Juha Nurmela,

Kirsti Olli-Lindén

Juhani Veikkola

Anita Kelles

Internet kotisivumme on www.prokuntapalvelut-helsinki.fi

Kommentteja neuvoloista

4. maaliskuu pm 2010

Hei pro-kuntailijat,

Tässä lähipiiristä kerättyjä kommentteja neuvoloiden toiminnasta Helsingissä:
Kokosin tähän tulleita kommentteja ja niitä, joita on neuvola-uramme aikan tullut vastaan kaverien perheissä. Ja meillä. Länsi/Pohjois/Itä ja Keskustan alueelta, eli ei vain 1 neuvolan asioita.

– Neuvoloissa harmittaa eniten se kiireen tuntu. Aikaa ei tunnu oikeasti olevan ylimääräisille kysymyksille. Vain ?ohjelman? mukaiset asiat käsitellään.

– Saadakseen neuvola-ajan on soitettava puhelinaikaan useana päivänä peräkkäin, jotta saa jonkun kiinni. Jostain syystä vain terveydenhoitajat itse voivat varata aikojaan, ei esim samaa työtä tekevä kollega. Vanhemman kannalta tämä on kurjaa, kun pitää soittaa puhelinaikana ja saada juuri ko terkkari kiinni. Esim sairaslomien ja koulutusten ajan kukaan ei ota ajanvarauksia
poissaolijan puolesta.

– Raskaana ollessani terkkarimme kehotti ihan suoraan kääntymään lääkäriasioissa yksityiselle puolelle parikin kertaa. Tähänkö on tultu?

– Allergisten lasten hoidossa apua ei saa käytännössä lainkaan, vaan asiantuntemus ja aika on yksityisellä puolella. Rahalla saa, ikävä kyllä.

– Tarkastukset ja rokotukset on hoituneet ok, ja terveiden lasten kanssa ei olla tarvittu muita palveluita. Tietysti toivoisi että yhtä hyvä palvelutaso säilyisi muillekin, neuvola julkisilla saavutettavissa, mahdollisuus ”omaan” terveydenhoitajaan jne.

– Kertoessani neuvolassa, että olen uupunut, minulle ehdotettiin ravitsemusterapiaa! Kun pyysin suoraan, että joku tulisi auttamaan kotiin lapsikatraan kanssa, vastaus oli, ettei siihen ole osoitettuna resursseja. Onneksi lähipiiri pelasti meidät ja voin nyt paremmin.

– Jos perheessä on aiemmin jo yksi lapsi, neuvolassa ehdotetaan ohjelman mukaisten vauva-iän käyntienkin (ne, jotka eivät ole pakollisia) väliin jättämistä: ?Teillä on jo yksi, joten kyllä te tiedätte nämä asiat.? Eiväthän lapset ole toistensa kopioita.

– Minun maksahepatoosi oli toisessa raskaudessa jäänyt huomaamatta, ellen olisi itse vakuuttanut terveydenhoitajaa tilastani. (Minulla oli sama vaiva myös ensimmäisessä raskaudessa ja siksi osasin olla tarkkana) Maksa-arvoja piti
seurata laboratoriokokeella, sain lähetteen siis vakuuttelun jälkeen. Laboratoriossa huomasimme hoitajan kanssa, että terveydenhoitaja oli ruksittanut väärät kokeet lähteeseen. Hepatoosi varmistui kokeissa ja sain
ajoissa hoitoa.

– Asuinalueemme neuvolassa on ultralaite, mutta vain äärimmäisen harvoin
terveydenhoitajat/kätilöt ottavat sen käyttöön. Mikä järki on pitää laitetta
käyttämättömänä varastossa kun sillä voitaisiin monessa tilanteessa varmistaa
tai kumota epäilyt sikiön tilasta. Sain tietää tästä, kun eräs sijainen haki
sen käyttöön.

– Allergisten lastemme hoitoa on lähes jokaisella neuvolakäynnillä kyseenalaistettu. Siis huolimatta siitä, että hoidosta vastaa erikoislääkäri. Vanhemmalle on raskasta tulla joka kerta ?haastetuksi? perheen perustavoista ja ?terveydestä. Tukea raskaaseen elämänvaiheeseen ei ole ollut tarjolla.

– Ajan saaminen neuvolaan on tosi vaikeaa. Ajat varattuja pitkälle, esim, kuukauden tai puolentoista päähän.

– Ensimmäisen raskauden ajan meitä hoiti kätilö. Saimme asiantuntevaa hoitoja ja ohjausta. Toista lasta odottaessamme muutimme toiselle puolelle kaupunkia, jossa raskaana olevista ei huolehtinutkaan kätilö vaan tavallinen
terveydenhoitaja. Monet kysymyksemme jäivät vastaamatta ja tutkiminen oli ylimalkaista. Vieläkin lämmöllä muistelen kätilön asiaan paneutumista ja lämmintä asennetta asiakkaisiin.