Arkisto aiheelle ‘Aiheeton’

Helsingin sosiaalipalvelujen kustannuksista

perjantaina 12. kesäkuuta 2015

Hei verkostolaiset
Ritvan  selvittelyssä ilmeni, että menoja ei esitetä nettomääräisinä. Minusta se vähintäänkin muunnettua totuutta. Ritva pyytää jotakuta toista jatkamaan analysointia. Ehtisikö Krankin Lea?
terv juha n

Ritvan viesti
Hei Juha, oikeassa olit. Julkisuuteen kerrotut kustannukset ovat bruttokustannuksia, niistä ei ole vähennetty asiakasmaksuja eli tuloja. Sosiaali- ja terveysviraston talouspäällikkö Juha Lind kertoi, että tuloja ei raportoida toiminnoittain (siis esim. vanhusten hoitopaikkamaksuja
ei raportoida), mutta vaivaa näkemällä ne saa kirjanpidosta. Palvelumaksut ovat keskimäärin
5-10 % kuluista, mutta vanhusten palveluasumisessa ja laitospaikoissa 20-25 % kuluista!

Sain oheisen kustannusraportin. En täysin osaa lukea sitä, mutta seuraavaa saan irti: Palveluasumisen
bruttokustannus kaupungille on noin 150 €/vrk (rivi 306). Laitoshoito maksaa noin 220 €/vrk
(rivi 308) ja kotihoito noin 44 €/käynti (rivi 310). Tästä voi laskea, että noin 3-4 käyntiä
vanhuksen kotona vuorokaudessa maksaa suunnilleen saman verran kuin laitoshoito.

En ole näistä luvuista aivan varma, pitäisi tarkistaa virastosta olenko tulkinnut oikein.
Jos lukuja haluat käyttää jossain, ne kannattaisi tarkistaa.

Spekuloida voi ainakin sillä, että huonokuntoisen vanhuksen hoitaminen kotona huonotasoisen
ja liian kiireisen kotihoidon turvin aiheuttaa varmaan lääkärikäyntejä kaatumisten ym. takia,
niin että tuntuisi että laitoshoito olisi edullisempaa. Tosin siis  tarkistus pitäisi tehdä,
onko kaikki kustannukset mukana näissä mun kaivamissa luvuissa?

Kuluraportista saisi paljon mielenkiintoista irti, olisi hienoa jos jollakin prokunnassa olisi
intoa ja aikaa paneutua siihen. Minulla ei ole mahdollisuutta syventyä tähän. Kaikki prokunnan kotisivun linkki taulukossa
olevat numerot ja huomautukset ovat peräisin virastosta, en ole itse tehnyt raportille mitään.

terv. Ritva omenapuun alta

ALLA LINKKI TAULUKKOON

soteKulut_2013_2014

Ritva Oesch
Yritystutkija
+358456394706 Finland
+35677576797 Malta

Ehdotuksia Helsingin kaupungin taloudesta strategiaseminaariin

keskiviikkona 4. helmikuuta 2015

 

 

Pro-kuntapalvelut verkoston arvioita ja ehdotuksia Helsingin kaupungin taloudesta

valtuuston strategiaseminaarille 29.1.2015

 

Pro kuntapalvelut-verkosto lähtee siitä, että kaupungin tulee turvata kunnallisten, itse tuotettujen palveluiden saatavuus ja taso kuntalaisille. Erityisesti huomiota tulee kiinnittää heikoimmassa asemassa olevien kaupunkilaisten hyvinvoinnin parantamiseen. Vaikka kaupunkilaisten hyvinvoinnin lisääminen on strategiaohjelman yksi tavoite, monet kaupungin toimet ovat ristiriidassa tämän tavoitteen kanssa. Kuluvan vuoden budjetti on tarpeisiin nähden alimitoitettu. Ja näin on siitä huolimatta, että Helsinki on varakas kaupunki, sen rahoitusasema on hyvä ja sillä on tuloa tuottavia tytäryrityksiä. Meillä on joukko ehdotuksia kaupunginvaltuustolle, joita perustelemme tarkemmin tämän tekstin jatko-osassa. Näistä esityksistä jo pelkästään uuden tytäryhtiön Helen Oy:n osinkojen lisääminen budjettiin korjaisi alimitoitettua budjettia huomattavasti. Maksuvalmiutta alentamalla voitaisiin vapauttaa sijoituksista satoja miljoonia euroja muuhun käyttöön.

 

Ehdotamme, että

  • Mekaanisesta toimintamenojen katosta budjetoinnissa luovutaan. Sen sijaan tulisi tarkastella kaupunkilaisten tarpeita kullakin hallinnonalalla ja määritellä menokehitys tämän mukaan. Menojen rahoittaminen on sitten hoidettava niin, että näihin tarpeellisiin menoihin rahat löytyvät.
  • Alibudjetointi lopetetaan ja tämä kirjataan strategiasuunnitelmiin.
  • Maksuvalmiutta voisi hyvin pudottaa reilusti ja irrottaa varoja palvelutuotantoon tai velkojen hoitoon. Velkaantumista voidaan hyvin kasvattaa nykyisestään.
  • Kaupungin periaatteeksi otetaan tuloa tuottavien investointien rahoittaminen lainarahalla ja mekaanisesta investointikatosta luovutaan. Samalla esitämme, että kaupunki laatii laskelmat kunkin investointiprojektin arvioiduista tuloista ja esittää laskelmien perusteet valtuuston päätösten tueksi.
  • Jo kuluvan vuoden budjettiin lisätään arvioidut osinkotuotot (n. 70 miljoonaa euroa) uusilta tytäryhtiöiltä Helen Oy:ltä ja Helsingin Satamalta ja siirretään vastaava summa palvelutuotantoon.
  • Uusien tytäryhtiöiden velkojen takaisinmaksuaikataulu sovittaisiin uudestaan niin, että velat maksetaan nopeammin takaisin.
  • osana strategiasuunnitelmaan sisältyvää kaupungin johtamisjärjestelmän kehittämistä otettaisiin käyttöön vaihtoehtoisten päätösmahdollisuuksien esittely valtuustolle tärkeimmissä asioissa.

 

 

Kulut kaupunkilaisten tarpeiden mukaan

 

Voimassa olevan strategiaohjelman mukaan kaupungin menoille on asetettu katto: ne saavat kasvaa reaalisesti asukasmäärän kasvun mukaisesti vähennettynä vuotuisella 1%   tuottavuuden kasvutavoitteella. Tämä sulkee pois menojen kasvun esimerkiksi väestörakenteen muutoksen tai uusien tehtävien vuoksi. Yhden prosentin leikkaus kuluista ”tuottavuuden kasvutavoitteena” on pelkkä menoleikkuri. Julkisen sektorin tuottavuudelle ei ole yksiselitteistä mittaria. Tämä johtuu muun muassa siitä, että palveluilla ei ole markkinahintaa ja laadun kehittymisen mittaus on vaikeaa. Strategiaohjelman lähtökohta heikentää kaupungin palveluja ja on ristiriidassa strategiaohjelman ensimmäisen pääkohdan kanssa, jossa tavoitellaan helsinkiläisten hyvinvoinnin kasvua. Ehdotammekin, että mekaanisesta menokatosta luovutaan. Sen sijaan tulisi tarkastella kaupunkilaisten tarpeita kullakin hallinnonalalla ja määritellä menokehitys tämän mukaan. Menojen rahoittaminen on sitten hoidettava niin, että näihin tarpeellisiin menoihin rahat löytyvät.

 

Irti alibudjetoinnista

 

Helsingin kaupungin budjetissa on vuodesta toiseen harrastettu ns. alibudjetointia, eli lakisääteisetkin menot on budjetoitu liian pieninä. Kuntalain mukaan talousarvio on laadittava siten, että edellytykset kunnan tehtävien hoitamiseksi turvataan. Tämän takia on vuosi toisensa jälkeen vuoden lopulla marraskuussa myönnetty määrärahojen ylityksiä tai tehty lisäbudjetteja menoille, jotka on budjetoitu alakanttiin . Erityisen räikeää tämä on ollut sosiaaliviraston menojen kohdalla (taulukko 1). Vuonna 2014 sosiaali- ja terveystoimen menot oli budjetoitu 40 miljoonaa euroa liian pieninä (Kaupungin talouden ja toiminnan seurantaraportti 4/2014). Kuluvalle vuodelle sosiaali- ja terveystoimen kulubudjetti on 10 miljoonaa euroa pienempi kuin kuluja toteutuu vuonna 2014. Alibudjetointi siis jatkuu. Menojen budjetoiminen lähtökohtaisesti liian pienenä aiheuttaa kaupunkilaisille epävarmuutta palvelujen saatavuudesta ja lisäpaineita ja eettisiä ongelmia henkilökunnalle. Ehdotammekin, että alibudjetointi lopetetaan ja tämä kirjataan strategiasuunnitelmiin.

Klikkaa hiiren  painikkeella ja avaa uuteen välilehteen

Kayttotalous

 Kaupunki on varakas – velkaantuminen ei ole ongelma

 

Helsingin kaupunki on varakas kaupunki. Sillä on arvokas kiinteistöomaisuus, hyvin tuottavia tytäryhtiöitä ja sen rahoitusasema on hyvä. Kaupungilla oli rahaa pankissa ja sijoitettuna rahoitusmarkkinoille lokakuun 2014 lopussa 800 miljoonaa euroa. Sijoitusten keskisaldot (talouden ja toiminnan seurantaraportti 4/2014) ovat vuonna 2014 olleet jatkuvasti 600-700 miljoonaa euroa ja sijoituksia on ollut vielä enemmän kuin vuonna 2013. Kaupungin maksuvalmius on vaihdellut 40 ja 60 päivän välillä. Tämä tarkoittaa sitä, että parhaimmillaan kaupungin kassassa ja sijoitettuna rahamarkkinoille on kahden kuukauden menoja vastaava määrä.

 

Näiden rahavarojen ja sijoitusten lisäksi kaupungilla on saatavia tytäryhtiöiltään ja liikelaitoksiltaan. Näitä saamisia ja sijoituksia on yhteensä enemmän kuin velkoja. (kuviot 1 ja 2. Huom: tässä tarkastelussa ei ole otettu huomioon Helenin ja Sataman yhtiöittämisen vaikutusta saatavien määrään.) Kuviosta 2 nähdään, että kaupungilla ilman liikelaitoksia on velkaa asukasta kohden noin 2000 euroa mutta sijoituksia ja saatavia yhteensä yli 3500 euroa.

 

Sekä Helsingin suhteellinen velkaantuneisuus että suhteellinen nettovelkaantuneisuus onkin alhaisempi kuin kunnilla keskimäärin.(Tilastokeskuksen ja kuntaliiton käyttämiä tunnuslukuja: suhteellinen velkaantuneisuus = korolliset velat/käyttötulot, nettovelkaantuneisuus = korolliset velat miinus korolliset saamiset ja rahavarat/käyttötulot. ks. SVT:Kuntien ja kuntayhtymien talous ja toiminta, verkkojulkaisu, www.stat.fi).

Klikkaa hiiren OIKEALLA  painikkeella ja avaa uuteen välilehteen

Nettorahoitustaulukko

Vastaava asukasta kohti

Klikkaa hiiren OIKEALLA  painikkeella ja avaa uuteen välilehteen

nettorahoitus_ei_liikelaitoksia

 

Kaupungin investoinneilla ja menoilla on kokonaistaloudellisia vaikutuksia. Ne auttavat suoraan piristämään kokonaiskysyntää kotimaassa, parantavat työllisyyttä ja kohottavat kotitalouksien kulutuskysyntää. Tämä taas kiertää takaisin kaupungille kasvavien verotulojen ja pienentyvien sosiaalimenojen kautta. Velkaantuneisuus ei siis ole ongelma. Velkoja voidaan hyvin kasvattaa nykyisestään. Maksuvalmiutta voisi hyvin pudottaa reilusti ja irrottaa varoja palvelutuotantoon tai velkojen hoitoon.

 

Investointeja velkarahalla

 

Strategiaohjelmassa lähdetään siitä, että aikaisempaa suurempi osuus investoinneista katetaan tulorahoituksella ja omaisuuden myyntituloilla. Tämän takia on asetettu katto sekä menoille että investoinneille. Kaupungin suurimmat investoinnit ovat investointisuunnitelman mukaan uusien asuinalueiden rakentaminen. Näiden asuinalueiden myötä kaupungin väkiluku kasvaa ja kasvu tuo mukanaan paitsi menoja myös tuloja. Investoinnit asuntotuotantoon voidaan maksaa asunnoista saatavilla vuokrilla. Olisikin tehtävä ero tuloa tuottavien ja muiden investointien välillä.

 

Esitämmekin, että kaupungin periaatteeksi otetaan tuloa tuottavien investointien rahoittaminen lainarahalla ja mekaanisesta investointikatosta luovutaan. Samalla esitämme, että kaupunki laatii laskelmat kunkin investointiprojektin arvioiduista tuloista ja esittää laskelmien perusteet valtuuston päätösten tueksi.

 

Uudet tytäryhtiöt Helen Oy ja Helsingin Satama Oy

 

Energialaitos ja satamalaitos on yhtiöitetty tytäryhtiöiksi vuoden alusta alkaen. Yhtiöittämisestä päätettiin ja yhtiöittämissuunnitelmat hyväksyttiin valtuustossa 4.6.2014. Yhtiöittäminen olisi voitu tehdä monella tavalla. Yksi tapa olisi ollut tähdätä siihen, että yhtiöiltä voidaan tulouttaa kaupungille tarvittaessa maksimaalinen määrä. Tämä olisi tarkoittanut yhtiöiden toiminnan painottamista velkapääomaan oman pääoman sijasta. Tällöin velkojen korkoina olisi voitu siirtää kaupungille enemmän kuin nyt tapahtuu. On valitettavaa, että valtuustolle ei esitetty vaihtoehtoisia suunnitelmia yhtiöittämistavan valitsemiseksi. Strategiaohjelman tavoitteet kaupunkilaisten osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksien lisäämisestä ja päätöksentekoprosessin avaamisesta kaupunkilaitokselle eivät toteudu, jos valtuustokin pidetään yhden vaihtoehdon varassa. Esitämmekin, että osana kaupungin päätöksentekojärjestelmän kehittämistä otettaisiin käyttöön vaihtoehtoisten päätösmahdollisuuksien esittely valtuustolle tärkeimmissä asioissa.

 

Tehtyä yhtiöittämistapaa on perusteltu yhtiöiden investointien turvaamisella erityisesti Helenin kohdalla. Yhtiöllä on edessään mittava investointiohjelma vähäpäästöisempään energiantuotantoon siirtymiseksi. Laskelmissa on esitetty, että nämä investoinnit eivät tuota tuloa ja aiheuttavat vain kustannuksia. Tuntuu kuitenkin markkinatalouden toimintaperiaatteiden vastaiselta, että nämä uudet kustannukset eivät siirtyisi energian hintaan. Joutuuhan investointeja tekemään muutkin energiayhtiöt ja laitokset kuin Helen. Tämän takia arvioimmekin, että Helenin yhtiöittäminen olisi voitu tehdä velkavetoisemmin kuin tehtiin ja että Helenin kannattavuus ja osingonmaksukyky tulee jatkossakin olemaan hyvä. Ehdotamme, että uusien yhtiöiden velkojen takaisinmaksuaikataulu sovittaisiin uudestaan niin, että velat maksetaan nopeammin takaisin.

Kaupungin arvioiden mukaan osakeyhtiömuoto vähentää mahdollisuuksia siirtää voittoja Heleniltä kaupungille noin 10 miljoonaa euroa vuodessa . Tuloutusten arvioitu väheneminen tulevaisuudessa johtuu pääasiassa siitä, että Helenin voittoja halutaan käyttää investointien rahoittamiseen. Korkojen ja vuokrien lisäksi uudet yhtiöt voivat maksaa osinkoja kaupungille. Nämä osinkotuotot puuttuvat kuitenkin vuoden 2015 budjetista. Budjettiin on kirjattu Helen Oy:n osinkotavoite 50 % voitosta. Myös Helsingin Satama on erittäin kannattava yhtiö ja sille voitaisiin asettaa osinkotavoite. Vuoden 2014 tulostasolla osingot olisivat noin 70 miljoonaa euroa ja niillä voitaisiin peittää esimerkiksi sosiaali-ja terveystoimen kulubudjetin alimitoitus. Ehdotamme, että jo kuluvan vuoden budjettiin lisätään arvioidut osinkotuotot uusista yhtiöistä ja siirretään vastaava summa palvelutuotantoon.

 

 

 

 

Lähipalvelua vai keskittämistä?

keskiviikkona 10. syyskuuta 2014

Lähipalvelua vai keskittämistä?

Maanantaina 15.9 klo 18.00

Kinaporin palvelukeskuksen juhlasali

Kinaporinkatu 7 – 9 (sisään myös Hämeentie 58 portista)

Järjestävät: Helsingin Pro kuntapalvelut –verkosto, Helsingin seudun sairaus- ja

tapaturmainvalidit, Hermanni-Vallila seura, Vallilan kirjaston ystävät , Kallion-Vallilan eläkeläiset, Helsingin Työttömät ja Terveysrintama

Miten käy lähiterveysasemien?

Helsingin sosiaali- ja terveyslautakunta on tekemässä päätöksen uudesta

palveluverkkosuunnitelmasta syyskuun aikana. Viraston esityksessä palvelut

keskitettäisiin muutamaan suureen keskukseen, vaikka asukkaat ja työntekijät

ovat korostaneet lähipalvelujen tärkeyttä ja myös lautakunta palautti asian

uuteen valmisteluun.

Tule kertomaan mielipiteesi ja keskustelemaan sosiaali- ja terveyspalvelujen

tulevaisuudesta. Miten palveluverkkoa tulisi kehittää? Millaisia palveluja

tarvitaan? Paikalle on kutsuttu sote-viraston osastopäällikkö Hannu Juvonen

Tiedustelut:

Juha Nurmela

juha.nurmela@pp.inet.fi

p. 040 8319466

Keskustelutilaisuus lähiterveysasemista

sunnuntaina 9. maaliskuuta 2014
Maanantaina 24.3. klo 18.00 Kinaporin palvelukeskuksen juhlasali
Kinaporinkatu 7 – 9 (sisään myös Hämeentie 58 portista)
Helsingin sosiaali- ja terveyslautakuntaan on keväällä tulossa ehdotus terveys- ja sosiaaliasemaverkosta. Valmisteluissa on esillä palvelujen keskittäminen isoihin yksiköihin. Muun muassa Kallion, Vallilan ja Herttoniemen terveysasemat ja useat sosiaalipalvelut on tarkoitus keskittää Kalasataman lähelle rakennettavaan terveys- ja sosiaaliasemaan.
Mitä mieltä olet palvelujen keskittämisestä? Ovatko isot yksiköt tarpeen vai kuuluvatko terveys- ja sosiaaliasemat peruspalveluna kotikulmille? Mitä evästyksiä Sinulla on terveysasemien palvelujen parantamiseksi?
Kuultavana sosiaali- ja terveysviraston osastopäällikkö Hannu Juvonen, joka valmistelee ehdotusta palveluverkosta.
Kaikki kiinnostuneet, tervetuloa!
Järjestävät: Hermanni-Vallila seura, Helsingin Pro kuntapalvelut –verkosto, Helsingin seudun sairaus- ja
tapaturmainvalidit, Helsingin Työttömät, Terveysrintama

Valppaus maksaa vaivan – terveyskeskusten tulevaisuus!

maanantaina 27. toukokuuta 2013
Mikä on Helsingin terveyskeskusverkoston kohtalo? Apulaiskaupunginjohtaja Räty on puhunut neljän terveyskeskuksen mallista. Budjettiraamit supistuvat? Suunnitelmia laaditaan parhaillaan. On aika vaikuttaa.

Helsingin Pro Kuntapalvelut verkosto järjesti Helsingin kaupungin terveyskeskus suunnitelmista pyöreänpöydän keskustelutilaisuuden maanantaina 3 kesäkuuta 2013

Aiheesta alusti Maija Anttila, Helsingin sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtaja.

Tilaisuuteen oli kutsuttu kaupunkiosayhdistysten edustaja ja  sosiaaliterveyslautakunnan jäsenet  sekä Helsingin prokuntapalvelut verkoston jäsenet.

OHEISESSA LINKISSÄ ON KATSOTTAVISSA JUHA NURMELAN AVAUSPUHEENVUORO JA MAIJA ANTTILAN KUVAUS TERVEYSKESKUSSUUNNITELMISTA.

Helsingin terveyskeskusten tulevaisuudesta

Helsinki aikoo lopettaa lähiterveysasemat

perjantaina 19. huhtikuuta 2013

HELSINKILÄISTEN LÄHITERVEYSASEMAT UHATTUNA

Helsingin Kaupungin suunnitelmissa on  nykyisten 25 terveysaseman korvaaminen 4-6 suurterveysasemaksi ja terveyskioskeilla. Selvitystyöryhmä työskentelee parhaillaan osastopäällikkö Hannu Juvosen johdolla. Sillä ei ole valtuuston evästyksiä vaan apulaiskaupunginjohtaja Rädyn kaavailut lähiterveysasemien määrän supistamisesta. (Katso alempaa)

Tällaisissa selvityksissä pitäisi aina olla mukana osallistavat asukkaiden kuulemisprosessit sekä sosiaalisten ja terveysvaikutusten selvittäminen. Niitä ei ole tiedossa. Siksi Helsingin Pro Kuntapalvelut – poliittisesti sitoutumaton Helsingin asukkaiden verkosto – on päättänyt toimia jo nyt, eikä jäädä odottelemaan selvityksen tuloksia.

On tarpeen osoittaa päättäjille, että asukkaat eivät halua nykyisten palvelujen heikentämistä ja keskittämistä vaan jo olemassa olevan järjestelmän kehittämistä. Terveyskeskuksen pitäisi olla suoran bussiyhteyden päässä. Iltavastaanotot pitäisi palauttaa. Helsingin kaupungin väestö kasvaa vuosittain noin 6000:lla hengellä, joten terveyskeskusten vähentämiselle  ei ole mitään perusteita.

Kaavoitustietojen mukaan suunnitelmat ovat esim. Länsi-Helsingissä jo pitkällä. Pitäjänmäki, Haaga ja Kannelmäki ovat lopettamisuhan alla, sillä ”Kantelettarentien ja Laulukujan kulmauksessa oleva tontti on siirtynyt kaupungin hallintaan ja sille on kaavoitettu uusi terveysasema. Terveysasema rakennettaneen 2020 vuoden paikkeilla ja se tulee palvelemaan Malminkartanon, Pitäjänmäen ja Kannelmäen aluetta.” http://www.esikaupunki.hel.fi/pdf/2%20suunnittelutilanne%20250210%20valmis.pdf sivu 6

Mitä aiotaan?

Tähän on koottu medioista ja Helsingin kaupungin asiakirjoista perustelut sille, miksi lähiterveysasemien puolesta pitää toimia heti:

Helsingin Sanomat julkaisi 2.2.2013 kahden sivun jutun otsikolla ”Räty karsisi terveysasemia rajusti. Apulaiskaupunginjohtaja haluaa Helsinkiin muutaman suuren aseman. Lisänä olisi terveyskioskeja”.

http://www.hs.fi/kaupunki/Helsinkiin+j%C3%A4%C3%A4+ehk%C3%A4+vain+muutama+j%C3%A4ttiterveysasema/a1359772675502

HS:n jutun taustana oli pari päivää aikaisemmin pidetty kaupunginvaltuuston strategiaseminaari, jossa kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja Lasse Männistö esitti terveysasemien vähentämistä silloisesta 26 asemasta vain neljään. Lasse Männistö totesi seuraavasti. ”Helsinkiin riittäisi neljä ympäri vuorokauden auki olevaa, kaikki palvelut tarjoavaa terveysasemaa ja niiden lisäksi tällaisia pienempiä terveyskioskeja.”

Talousraami ja strategia

Toinen tausta on kaupunginjohtaja Pajusen johdolla valmisteltu talousraami. Sen ydinkohdat on kirjattu valtuuston strategiaohjelmaan ja konkreettisemmin kaupunginhallituksen talousarvion valmistelulle hyväksymään raamiin. Talousraamin mukaan kaupungin palvelujen määrärahojen kasvun pitää jäädä ainakin seuraavat neljä vuotta kustannusten nousun alapuolelle. Lisäksi raamin mukaan palvelujen tilojen määrä ei saa kasvaa vaan päinvastoin osa nykyisistä tiloista pitää myydä. Henkilöstön määrä ei myöskään saa kasvaa neljään vuoteen.

Taloudellista pakkoa menojen karsimiseen ei ole. Kaupungin talous on jatkuvasti ylijäämäinen, esimerkiksi viime vuonna ylijäämää kertyi 139 miljoonaa euroa, kun lukuun lasketaan myös kaupungin omat liikelaitokset.

Kaupunginhallituksen päättämä budjettiraamin voi lukea netistä:

http://www.hel.fi/static/public/hela/Kaupunginhallitus/Suomi/Paatos/2013/Halke_2013-03-11_Khs_10_Pk/38F8C4E2-FE0E-40CD-AF8D-336C3A07F279/Vuoden_2014_talousarvioehdotuksen_raami_ja_talousa.pdf

Valtuuston strategiaohjelma löytyy täältä

http://www.hel.fi/static/public/hela/Kaupunginvaltuusto/Suomi/Esitys/2013/Halke_2013-04-24_Kvsto_8_El/D02A694A-1573-48C6-9A17-1FA46D5DFBE8/Liite.pdf

Strategiassa vanhusten asiat ovat jääneet taas kerran toisarvoiseen asemaan. Lapsille ja nuorille tehdään hyvinvointisuunnitelma, muttei vanhuksille.

Pienet terveysasemat tiedetään parhaimmiksi

Kuntaliiton tilastojen perusteella palvelujen saatavuudessa ja kustannustehokkuudessa parhaimpia ovat noin 20 000 – 30 000 asukkaan kunnat, ja heikoimpia suurimmat kaupungit. Myös Helsingin sisällä tehdyt vertailut esimerkiksi terveysasemista kertovat samaa. Helsingin terveyspalvelujen johtoryhmälle 29.1.2013 esitetty selvitys osoittaa, että pienet terveysasemat ovat kaikille mittareilla parhaimpia: asiakastyytyväisyys, työhyvinvointi, asiakaskäyntien peittävyys ja kustannukset potilasta kohti. (TEPA-johtoryhmä 29.1.2013 / Raija Puustinen). Helsingin Sanomat esitteli selvityksen tuloksia parin sivun jutussa 6.2.2013 otsikolla ”Pienet terveysasemat pärjäävät. Helsinkiläiset tyytyväisimpiä pieniin terveysasemiin. Silti kaupunki suunnittelee lakkautuksia”.

Lähiterveysasemat ovat tärkeitä. Etenkin lapsiperheiden ja vanhusten palvelujen saanti vaikeutuu, jos palvelut keskitetään. Pienituloisilla kaupungin alueilla sairastavuus on jopa kaksi kertaa suurempaa kuin hyvätuloisilla alueilla keskimäärin. Sosiaali- ja terveyspalvelujen välisen yhteyden kannalta on tärkeää, että terveysasemia ei viedä kauas sosiaalipalveluista. Lähiterveysasemat ovat ratkaisevan tärkeitä ennaltaehkäisevän toiminnan kannalta.

Aiemmat supistussuunnitelmat

Terveysasemien lopettamissuunnitelmia on esitetty aiemminkin. Terveystoimen johto esitti edelliselle terveyslautakunnalle pariinkin suunnitelman ”Terveysasematoiminnan kehittämisestä”. Esimerkiksi 8.3.2011 päivätyssä versiossa terveysasemien määrä olisi vähentynyt vuoteen 2020 mennessä silloisesta 31 asemasta noin 16 asemaan, joista noin neljä olisi ollut ns. täyden palvelun keskusterveysasemia. Vastaavanlaiset kaavailut sisältyivät vuonna 2009 lähipalvelujen karsimisesta esitettyyn ns. Pajusen listaan, joka kaatui asukkaiden vastustukseen. Silloin käydyssä keskustelussa osoittautui, että varsinaisia säästöjä ei lähipalvelujen lopettamisesta synny, koska mm. terveysasemat toimivat kaupungin tiloissa ja palvelujen heikentäminen johtaa muihin kuluihin. Toisaalta keskustelussa kävi ilmi, että Helsingissä pitäisi olla useampia terveysasemia, jotta palveluverkko vastaisi EU:n kestävän kaupunkikehityksen suunnitteluohjeita.

Supistusesitys tulossa lautakuntaan elo-syyskuussa

Helsingin uusi sosiaali- ja terveyslautakunta tai valtuusto ei ole tähän mennessä tehnyt mitään päätöksiä terveysasemien vähentämisestä.

Sosiaali- ja terveysviraston johtoryhmä on kuitenkin antanut 26.2.2013 tehtävän osastopäällikkö Hannu Juvosen johtamalle virkamiesvalmistelulle tehdä jo kesäkuussa esitys terveysasemaverkosta ohjausryhmälle ja elokuun loppuun mennessä sosiaali- ja terveyslautakunnalle.

Kaupunginjohdon tarkoitus on linjata asiaa tarkemmin jo ensi vuoden budjettiesityksessä, joka on tulossa kaupunginhallitukseen syys-lokakuussa ja valtuustoon marraskuun alussa. Sosiaali- ja terveyslautakunta käsittelee budjettiesitystä osaltaan 21.5.

Helsinkiläisten kannanottoja terveysasemien puolesta tarvitaan nyt.

Yhteydet valtuutettuihin sekä terveys- ja sosiaalilautakunnan jäseniin ovat tärkeitä. Samoin tarvitaan nimienkeräystä terveysasemien puolesta.

Valta valtuustolla 2013 -2016

tiistaina 29. tammikuuta 2013

Helsingin Pro kuntapalvelut verkosto on koonnut Helsingin kaupunginvaltuutetuille tietopaketin valtuustokauden strategianvalmisteluun. On sanottu, että Helsingin kaupungin strategia on Suomen hallitusohjelman jälkeen toiseksi tärkein Suomen kehitykseen vaikuttava asiakirja.

Helsingin Pro kuntapalvelut -verkosto
JUHA NURMELA: juha.nurmela@pp.inet.fi, puh 050-5490012

ANITA KELLES: kellesa@hotmail.com

Ohessa ovat linkkeinä varsinainen materiaali ja sitä oleellisesti täydentävät muut tekstit.

Valta_valtuustolla ; Varsinainen teksi +budjettivirtojen kuvio, Jakomäki, Myllypuro ja Vuosaari erityiskohteluun
A_Budjetin_arvio ; Helsinki ei ole velkainen, mutta alibudjetoi laittomasti vuodesta toiseen sosiaalimenoja
B_Sisaiset_vuokrat ; Korkeat sisäiset vuokrat heikentävät kilpailutuksissa kaupungin palvelujen mahdollisuuksia
C_Kunnan_ihmisoikeusvastuu ; Helsinkiä sitovat myös Suomen hyväksymät ihmisoikeudet
D_Terveys- ja sosiaalipalvelujen_ sitovuus ; Tiedätkö miten monet toimet on määritelty sitovasti
E_Vanhukset_vaalien_jalkeen ; Finne-Soverin vanhusraportin avauksissa on monia kyseenalaisia kohtia
F_Lindenin_komentti_ Finne-Soverista ; Kokeneen lääkärin kommentti ”kentältä”
G_lahi-_ja_vanhuspalveluista ; Lähipalvelut ovat vanhustyöt parhaasta päästä.

”Arvoisa valtuutettu
Helsingin Pro kuntapalvelut -verkosto toivottaa Sinulle menestystä, sitkeyttä ja viisautta kaupunkilaisten asioiden hoitamisessa.Vaativan työsi tueksi olemme koonneet tietopaketin valtuutetun työhön oleellisesti liittyvistä asioista. Toivomme, että Sinulla on aikaa tutustua aineistoon ja että siitä on Sinulle apua ensimmäisenä eteen tulevan tärkeän
valtuustokauden strategian käsittelyssä ja myöhemmin valtuusto- ja lautakuntatyöskentelyssä. Pro kuntapalvelut -verkosto seuraa valtuutettujen työtä ja äänestyspäätöksiä. Välitämme niistä tietoa helsinkiläisille ja julkisuuteen.

Järjestämme aika ajoin kuntataloutta ja kunnallisia palveluja käsitteleviä tilaisuuksia, joihin kutsumme valtuustoryhmien edustajia ja valtuutettuja. Niissä käydään vuoropuhelua asukkaiden ja kuntapoliitikkojen välillä.”

Mitä tarvitaan ihmisläheiseen ja kestävään kuntatalouteen?

keskiviikkona 26. syyskuuta 2012

VEIVÄTKÖ VOROT VEROT?

– Mitä tarvitaan ihmisläheiseen ja kestävään kuntatalouteen?

Helsingin Pro kuntapalvelujen ja ATTAC:in järjestämä

Asukkaiden vaali- ja budjetti foorumi

torstaina 11.10.2012 klo 17 – 19.30

Palvelukeskus Kinaporissa, kokoushuone 1

Kinaporinkatu 9 A

OHJELMA

17:00 ATTAC:in Avaussanat

17:05 Pro Kuntapalvelut verkoston vetäjä Anita Kelles-Viitanen: Uuden

kuntabudjetin ongelmakohdat kestävyyden valossa

17:15 Finnwatch:in tutkija Henri Purje: Kunnat veroparatiisitaloudessa

17:30 Pastori Kai Sadinmaa: Ihmisen arvo ja arvokkuus

17:45 Puoluiden edustajien kommentit (à 3 minuuttia) ja lyhyet kannanotot

18:10 Sana on vapaa: Kunnan asukkaiden kommentit ja kysymykset

18:50 Puoluiden kommentit (a 5 min)

19:25 Pro Kuntapalvelujen loppusanat

Helsingin asukkaiden budjettiriihi

keskiviikkona 28. syyskuuta 2011

Seis liukuhihna-leikkauksille!

10.10.2011 kello 17.00 – 19.00

Helsingin Seurakuntayhtymässä, Kolmas linja 22

Ohjelma:

Tervetuliaistoivotus: Pro Kuntapalvelut verkoston vetäjä Anita Kelles-Viitanen
Asukkaiden budjetti-analyysi: Ritva Pitkänen
Keskustelu: Asukkaiden  puheenvuoroja
Puolueiden puheenvuorot: Puolueiden kuntapoliitikot

Tule kysymymään ja kommentoimaan.

Verkoston arvio palvelusetelistä

tiistaina 22. kesäkuuta 2010

Hyvä sosiaalilautakunnan jäsen ja varajäsen,

Prokuntapalvelut-verkosto haluaa ilmaista huolestumisensa palvelusetelihankkeestanne, josta aiotte päättää 22.6. kokouksessa.

Palvelusetelien käyttöönotto ei saa merkitä alkusoittoa laajemmalle yksityistämiselle, joka kaikkialla maailmassa, näkyy nyt rapauttavan peruspalveluja. Viimeksi tällainen analyysi on tehty Isosta Britanniasta. Muiden maiden yksityistämisen kokemuksista on syytä ottaa oppia.

On myös alueita, joille yksityistäminen ei sovi, eikä kaikkea tule myöskään tuotteistaa. Kuntalaisten perusoikeuksiin kuuluvat peruspalvelut eivät sovi markkinoille. Markkinat toimivat vain silloin kun asiakkailla on mahdollisuus olla ostamatta liian kallista palvelua tai valita vaihtoehdoista halvempi yhtä hyväntasoinen tuote. Markkinat  edellyttävät siis laajaa tarjontaa, käytännössä ylitarjontaa, jotta vältytään siltä että palvelusta tulee yksityisen tarjoajan lypsylehmä. Ihmiset eivät myöskään voi olla ostamatta palvelua. Esimerkiksi  terveyspalvelu ei ole samanlainen ”tuote”, josta voi irtisanoutua kuin coca-cola pullosta, ilman että irtisanoutuminen vaarantaa hengen tai ihmisen tulevan hyvinvoinnin.  Markkinamalli ei tässä toimi.

Haluamme seuraavia asioita:

  • Palveluseteli ei saa syrjäyttää yhtä hyvätasoista peruspalvelua, vaan hyvälaatuisen peruspalvelun tulee jatkaa rinnalla yhtenä vaihtoehtona.
  • Palvelusetelien avulla ei tule luoda kahden kerroksen väkeä (mm. tulosidonnaisuuden avulla) eikä ohituskaistaa maksukykyisille. Eriarvoisuuden lisääminen vaarantaa koko yhteiskunnan hyvinvoinnin sekä kestävän talouden pohjan (lähde: The Spirit Level).
  • Sosiaaliset ja perustuslailliset oikeudet on turvattava kaikille kuntalaisille. On erityisesti pidettävä huoli niistä, jotka heikon kuntonsa tai muun syyn takia eivät pysty huolehtimaan oikeuksistaan.
  • Seteleistä, niiden käytöstä ja  vaihtoehtoisista ratkaisuista on annettava riittävän selväkielistä tietoa palvelujen käyttäjille terveyskeskuksissa ja kotipalvelun yhteydessä, eikä tiedon välitystä saa jättää vain verkon varaan.
  • Kokeiluun on liitettävä sosiaalisten vaikutusten selvitykset kansalaiskuulemisineen. Kansalaisyhteiskunnalle tulee myös antaa mahdollisuus osallistua palveluseteli kokeilujen seurantaan.
  • Myös muutoksia palvelujen läpinäkyvyydessä tulee seurata jottei demokraattinen seuranta ja laadun valvonta vaarannu eikä ammatillinen pätevyys heikenny.
  • Kokeilun yhteydessä on sosiaalisten vaikutusten lisäksi) tehtävä vertailuja  muiden jo hyvin toimivien vaihtoehtojen kanssa, kuten ostopalvelu ja maksusitoumus järjestelmä; b) syytä selvittää mihin tarkalleen palvelusetelit sopivat sekä laatia ja määritellä yksityiskohtaiset ehdot jotta voidaan poistaa tai vähentää joitakin edellä mainittuja vaaroja; c)  säännöllisin välein raportoitava valtuustoa, hallitusta ja lautakuntaa kokeilun etenemisestä ja kokemuksista; sekä d) tiedotettava julkisuudessa palvelusetelien käytöstä.

Ylipäätään toivomme, että jatkossa myös kuntalaiset ja heidän järjestönsä otetaan mukaan suunnitteluun ja seurantaan. Osallistamisen periaatetta joka on kirjattu myös kuntapolitiikan raameihin tulee kaikin tavoin vahvistaa.

Parhain terveisin.
Prokuntapalvelut-verkoston puolesta
Anita Kelles-Viitanen, verkoston vetäjä

Sairaalapastorin puhe valtuustoryhmille

maanantaina 23. marraskuuta 2009

Helsingin kaupungin vanhustenhoidossa on suunnitteilla mittava organisaatiomuutos.

Suunnitelma on tullut julkisuuteen työskentelyyn nähden varsin myöhäisessä vaiheessa. Toistaiseksi sitä ei ole käsitelty missään demokraattisen päätöksentekojärjestelmän elimessä. Minkäänlaista keskustelua ei ole käyty asianosaisten kanssa, ei vanhusten, potilaiden, omaisten eikä henkilökunnan kanssa. Miksi?

Esitetyt tiedot suunnitelman toteuttamisesta ja seurauksista ovat ristiriitaisia. Hyvin monia asioita toteuttamisessa on käsittelemättä ja ratkaisematta ottaen huomioon, että uudistuksen pitäisi astua voimaan 1.1.2010. Lopullisen päätöksen asiasta tekee kaupunginvaltuusto vasta 25.11.2009. Miksi tällainen aikataulu?

Toisaalta kaupunkilaisille vakuutetaan, että mikään ei tule muuttumaan potilaiden tilanteessa siirtymäkautena. Toisaalta kerrotaan, että pitkäaikaishoito lopetetaan. Sairaala-alueiden kehittämistyöryhmän raportissa 30.9.2009: Pääkaupunkiseudun sairaala-aluevisio 2030 esitetään mahdollinen aikataulu, jonka mukaan pitkäaikaissairaanhoidon päätyttyä esimerkiksi Myllypuron sairaala puretaan ja tilalle tulee vapaarahoitteisia asuntoja ja Koskelan sairaalan tilalle palveluasumista ja vapaarahoitteista asumista. Millainen on siirtymäkausi?

Edellisessä kaupungin sairaaloiden suuressa organisaatiomuutoksessa eriytettiin akuutti- ja pitkäaikaissairaalat, samoina vuosina lopetettiin päiväsairaalat. Sittemmin on karsittu terveyskeskusverkkoa ja lopetettu laboratorioita sekä keskitetty omahoidon tarvikejakelua. Nyt sanotaan pyrittävän kokonaisuuksiin, joissa on tarjolla monen tasoista hoitoa ja toisaalta lisätään kotihoitoa ja tuetaan kotona asumista. Miten nämä erisuuntaiset toimet sopivat yhteen?

Vaikuttaakin vahvasti siltä, että suunnitelmien taustalla on muitakin tekijöitä kuin vanhusten hyvään pyrkiminen ja hyvä ja turvallinen hoito. Helsingissä ja koko pääkaupunkiseudulla on laajat ja kasvavat markkinat hoivapalvelujen järjestämisessä. Esimerkiksi Kauppalehden 12.10.2009 ilmestyneessä numerossa todetaan, että sosiaalipalveluiden yksityistäminen on ongelmattomampaa kuin terveyspalveluiden ja Helsinki on valmis ostamaan lisää hoivapalveluita yksityisiltä, kunhan toimijoita tulee lisää. Nämä ovat poliittisen tahdon päätöksiä ja ne edesauttavat edelleen hyvinvointivaltion murenemista. Tämän suuntaiset ratkaisut kasvattavat edelleen kuilua hyvin toimeentulevien ja köyhyydestä kärsivien välillä. Tätäkö tahdomme?

Nykyiset suunnitelmat eivät näytä tunnustavan käytännön elämän tosiasioita niin kuin ei edellinenkään organisaatiomuutos. Elämä ei asetu organisaatioon vaan organisaation on palveltava elämää. Edellisen muutoksen jälkeen on jo pitänyt luoda uusi käsite: jatkokuntoutuja, kun huonokuntoisten ja monisairaiden ihmisten kuntoutuminen ei ole edennyt kaavioiden mukaisesti. Elämän haavoittuvuutta, raihnaisuutta, sairautta ja kuolemaa ei voida kuntouttaa pois!

Tuotantotalouden ja teollisuuden käsitteet ja ajattelutapa eivät voi olla inhimillisen hoidon lähtökohtana. Ihmisten hoitaminen ja heikoimmassa asemassa olevista huolehtiminen ei ole palvelujen tarjoamista, palvelurakenteita ja valintoja ja asiakkuuksia. Hoitoa ja hoivaa järjestettäessä on välttämätöntä käyttää myös ihmisen kykyä empatiaan, toisen asemaan asettumiseen.

Merja Hållfast

Sairaalapastori

Pitkäiaikaissairaaloiden henkilöstön kannanotto

maanantaina 23. marraskuuta 2009

HELSINGIN KAUPUNGIN TERVEYSLAUTAKUNNALLE                        29.10.2009

Pitkäaikaissairaalan henkilöstötoimikunnan lausunto pitkäaikaissairaalan lakkauttamisesta ja Kivelän, Koskelan ja Myllypuron sairaalan siirtämisestä sosiaaliviraston Vanhuspalvelujen vastuualueelle ja Suursuon sairaalan liittämisestä akuuttisairaalan kuntoutusyksikköön

Pitkäaikaissairaalan henkilöstötoimikunta ei kannata pitkäaikaissairaalan toiminnan lakkauttamista eikä Kivelän, Koskelan ja Myllypuron sairaalan siirtämistä sosiaaliviraston Vanhuspalvelujen vastuualueelle eikä Suursuon sairaalan liittämistä akuuttisairaalan kuntoutusyksikköön

ESITYS:   Pitkäaikaissairaalan henkilöstötoimikunta esittää toiminnan jatkamista terveyskeskuksessa omana osastonaan muuttaen Pitkäaikaissairaalan nimen jatkohoito- ja jatkokuntoutussairaalaksi.

KPMG:n esiselvityksessä ei ole eri vaihtoehtojen tarkastelua ja vertailua.  Myös toiminnan sisällöllinen tarkastelu ja taloudelliset perusteet puuttuvat.  Sen sijaan pitkäaikaissairaalan kustannuskehitys on ollut maltillista ja tuottavuus on jopa noussut. Hoitopäivän hinta on edullinen verrattuna akuutin tai kuntoutus-osastojen hoitopäivähintaan.  Hoitojaksot ovat lyhentymässä alle vuoden mittaisiksi. Tavoitteena ei ole sairaalassa asuminen. Suursuon muutos akuuttisairaalaksi edellyttää henkilökuntarakenteen ja –mitoituksen muutosta nostaen kustannuksia. Pitkäaikaissairaalan potilaista 86 % on vaativaa tai erittäin vaativaa hoitoa tarvitsevia, lisänä muistiohäiriöiset ja toimintakyvyn tukea tarvitsevat sekä monialaista kuntoutusta vaativat potilaat. Potilaat ovat erilaisia kuin vanhainkotien asukkaat. Pitkäaikaissairaalaan ohjataan edelleen vanhainkotien ja palveluasumisen asukkaita, koska heidän sairaanhoidollisiin tarpeisiinsa ei pystytä vastaamaan sosiaaliviraston asumisyksiköissä. Uhkana on tällöin päivystyksien kuormittuminen. Monipuolisen vanhustenkeskuksen arviointi ja erityisesti sen taloudelliset vaikutukset on selvittämättä. Alle 65-vuotiaiden hoito, pitkäaikainen jatkokuntoutus ja muu monisairaitten jatkohoito on tarkoituksenmukaista järjestää jatkohoito- ja jatkokuntoutussairaalassa.

Henkilöstön tilanne jää uudelleenjärjestelyjen yhteydessä epävarmaksi, koska tulevia muutoksia (henkilöstörakenne, mitoitus, johtamisjärjestelmä, toiminnan sisältö) ei ole esitetty läpinäkyvästi ja selvästi – jos lainkaan.  Erityisesti henkilöstöä on huolestuttanut uudessa organisaatiossa velvoite toimipaikan ja toimen siirtoon ilman työntekijän suostumusta.

Hyvin toiminut johtamisjärjestelmä pilkotaan ja vastuut kaventuvat uusissa organisaatiokaavailuissa eikä hoitoketjujen toimivuutta tiedetä. Tietojärjestelmien yhteensovittaminen aiheuttaa runsaasti lisätyötä, lisäkustannuksia ja lisää koulutustarvetta.  Rakenteisen kirjaamisen malli uhkaa jäädä organisaatio-muutoksen jalkoihin ja hankkeeseen yli vuoden ajan tehty työ menee hukkaan.

Pitkäaikaissairaalan henkilöstö on kehittänyt hoitotyötä innostuneesti ja motivoituneesti. Henkilökunta on ylpeä osaamisestaan ja on huolestunut oman sairaanhoidollisen ja erityisesti geriatrisen hoitotyön osaa-misen ylläpitämisestä ja kehittämisestä uudessa organisaatiomallissa.

Pitkäaikaisesta jatkokuntoutuksesta on erittäin hyviä tuloksia. Kaikissa sairaaloissa on useita profiloituneita osastoja mm. jatkokuntoutusosastoja. Ydinprosessit ja jatkokuntoutusprosessi on kehitetty moniammatilliseksi, sujuvaksi ja tavoitteelliseksi toiminnaksi ja täten on voitu edesauttaa potilaan kuntoutumista, kotiutumista ja toimintakyvyn edistämistä ja tukemista.

Sairaansijoja on vähennettävä siten, että Helsinki pääsee valtakunnallisiin tavoitteisiin. Pitkäaikais-sairaala on jo vähentänyt 350 sairaansijoja viimeisen seitsemän vuoden aikana. Osastomme kustannuskehitys on ollut varsin maltillinen ja tuottavuus on jopa noussut, joten sairaansijojen vähentämiseen ja osastojen integroimiseen on vahvaa osaamista ja kokemusta jo nykyisessä organisaatiossa. Pitkäaikaissairaalassa on tällä hetkellä 1,9 % pitkäaikaisessa laitoshoidossa 75v täyttäneistä helsinkiläisistä.

Pitkäaikaissairaalan edellä esittämää vaihtoehtoa ei ole lainkaan selvitetty. Tämä on kuitenkin selkeä rinnakkaisvaihtoehto erityisesti asiakkaan, prosessin, henkilöstön ja talouden kannalta, koska se on selvästi taloudellisempi ja myös asiakkaan kannalta selkeämpi vaihtoehto.

Eila Keskinen                                    Helena Krouvi

Pitkäaikaissairaalan ylilääkärin kannanotto

maanantaina 23. marraskuuta 2009

Potilassiirroista 1.1.10 alkaen

Antti Sorva

POTILASSIIRROISTA PITKÄAIKAISOSASTOILLE NYT JA 1.1.10 ALKAEN

Potilassiirroista pitkäaikaisosastoille nykyisin: pitkäaikaissairaalat akuuttisairaaloiden tukena

Organisaatiomuutoksessa v. 2004 muodostettuihin pitkäaikaissairaaloihin (Kivelä, Koskela, Myllypuro ja Suursuo) tarjosi akuuttisairaala tai muut tahot (avohoito, sosiaalitoimi) lähetteillä aluksi lähes pelkästään SAS-tasoratkaisun jo saaneita potilaita. Pitkäaikaissairaalaosasto alkoi pian tarjota palveluitaan myös saattohoitopotilaille ilman edeltävää SAP/SAS-käsittelyä. Myöhemmin otettiin ilman SAS-käsittelyä myös potilaita, ”hitaita kuntoutujia”, joiden senhetkinen kunto oli sairaalatasoinen, mutta joiden odotettiin kuntoutuvan kevyempään jatkohoitomuotoon, jopa kotiin. Tämä kehitys palveli myös akuuttisairaalaosaston tilaaman ns. Ahvenaisen selvityksen tavoitteita: siirtää pitkän kuntoutuksen tarpeessa olevia vanhuksia pitkäaikaisosastoille.

Vuoden 2009 puolella pitkäaikaissairaalaan otetuista potilaista alustavan laskelman mukaan yli puolet on tullut ilman SAS-käsittelyä, eli aiempaan verrattuna ”keskeneräisinä”. Nimike ”hidas kuntoutuja” ei aina ole ollut asianmukainen: SAS-käsittelyyn valmiita stabiileja potilaita, joille lähettävä akuuttiosasto ei kuitenkaan hae SAS-tasoratkaisua esim. siksi, että se koetaan turhana byrokratiana. SAS-käsittelyn on katsottu suorastaan hidastavan potilaan siirtymistä ja siten vaikeuttavan akuuttiosaston selviytymistä (olen joutunut huomauttamaan, että potilasta hoitavan ja hänet tuntevan kliinikon tulee arvioida, ovatko vain papereita lukeneen SAS.työparin ehdottamat lisätutkimukset tarpeellisia. Ja että SAS-tasoratkaisun lykkääntymisen tarvitsee lykätä pitkäaikaissairaalaan siirtymistä vain silloin, kun SAS-työparin ehdottamat lisätutkimukset on tarkoituksenmukaisempaa ensin toteuttaa lähettävässä yksikössä. Vastuu sisään hyväksymisestä on SAS-tasoratkaisusta riippumatta pitkäaikaissairaaloiden ylilääkärillä, jonka tehtävänä on hallita eri puolilta tarjotun potilasvirran kokonaisuutta, siirtojen sujuvuutta ja potilaitten tasapuolista kohtelua)

Suurelle joukolle potilaista sopiva jatkohoidon organisaatiotaso (sairaala, vanhainkoti, palveluasuminen, koti?) on siis jätetty selvitettäväksi vasta myöhemmin pitkäaikaissairaalassa. Sinne on siis siirretty SAP-arviotyötä ja siten sosiaalityötä ja lääkärintyötä runsaasti (työvoimamitoitusten laahatessa perässä).. ”Keskeneräisten” potilaitten lähettäminen on helpottanut akuuttisairaaloiden ja päivystyspoliklinikoitten selviytymistä. Pitkäaikaissairaaloiden ylilääkäri ja jonohoitaja ovat sijoittaneet ”keskeneräiset” senhetkisen eli vielä keskeneräisen arvion perusteella. Kuntoutuspotentiaalia omaava potilas onkin voinut joutua ”tavalliselle” osastolle ja ”kuntoutusosasto” on voinut saada potilaan, jonka kuntoutuspotentiaali tai –motivaatio on osoittautunut heikoksi. Suurta haittaa tästä ei nykyisessä organisaatiossa ole kuitenkaan ollut. Kussakin neljästä pitkäaikaissairaalasta on nimittäin voitu tarvittaessa joustaa talon sisällä: vaihtaa potilaita osastolta toiselle ja toisaalta kuntouttajat ovat voineet liikkua osastojen välillä

Profilointi

Edellä kuvattu hoitoketjun palveleminen ei olisi ollut mahdollista ilman kunkin potilaan kliinisen lääketieteellisen tilan tarkkaa arviointia ja ylilääkärin, jonohoitajan ja pitkäaikaissairaalan johdon ja henkilökunnan tiivistä ja tarvittaessa jopa päivystysluonteista yhteistyötä. Yhteisenä tavoitteena on ollut löytää potilaalle ”kaikkia kiviä kääntäen” mahdollisimman nopeasti mahdollisimman tarkoituksenmukainen jatkohoitopaikka, yrittäen erityisesti estää päivystyksen ja akuuttisairaaloiden ruuhkautuminen.

Jatkohoitopaikan asianmukaisuutta ja hoidon laatua on pitkäaikaissairaalaosasto viime vuodet kehittänyt mm. yksittäisiä vuodeosastojaan profiloimalla. Yksikön suuri koko on sen osaltaan mahdollistanut. Kuntoutusosastojen lisäksi on kehitetty esim. psykogeriatrisia pitkäaikaisosastoja, joista on yhä lisääntyvä tarve. Nykyisen organisaatiomallin alussa kuului epäileviä ääniä, joiden mukaan profilointi antaa yksittäiselle vuodeosastolle liikaa veto-oikeuksia, mahdollisuuden kieltäytyä ottamasta potilasta, koska tämä ei ole ko, vuodeosaston profiilin mukainen. Kuluneet vuodet ovat osoittaneet huolen turhaksi. Sen jälkeen, kun pitkäaikaissairaalan ylilääkäri on määritellyt potilaan tilan edellyttämän osaston ja sen vaihtoehdot, jonohoitaja ilmoittaa potilaan sopivan osaston vapaalle paikalle. Osastolle ilmoitetaan siirtotiedot ja sovitaan yksityiskohdista, mutta osastolla ei ole ollut oikeutta kieltäytyä – siis nykyisessä potilasohjausjärjestelmässä. Tässä suhteessa herättää kuitenkin kysymyksiä tämänhetkinen kaavailu jatkossa omaksuttavasta vanhainkotimallista, jossa lääkärin rooli puuttuu tai on lähinnä muodollinen ja jossa osastonhoitajalla on oikeus päättää sisään otettavista (ks.alla).

Kysymyksiä potilaitten siirroista vanhainkodeiksi muuttuville pitkäaikaisosastoille 1.1.10 alkaen

Uudessa organisaatiomallissa tulisi pystyä vielä tarkemmin kuin tähän asti määrittämään potilaan lääketieteellinen tila, t.s. lähetetäänkö potilas Suursuon kuntoutussairaalaan vai vanhainkotiin. Nykyorganisaatiossahan tämä ei ole ollut yhtä välttämätöntä (ks. ed.). – Kuka arvioi jatkohoitoon tarjottavan potilaan lääketieteellisesti ja määrittää oikean jatkohoitopaikan?. Kuka (lääkäri) ottaa Suursuolle? Osoitetaanko lähetteet hänelle, poimiiko hän sisään otettavat, entä mitä tapahtuu ”jakojäännökselle”, eli niille, jotka Suursuolle eivät mahdu? Arvioiko joku (lääkäri?) heidän tilansa ja jaotteleeko potilaat sen mukaan tarjottaviksi eri vanhainkotiosastoille, joita niitäkin on eri profiileilla? Vai päättääkö vanhainkodin osastonhoitaja tai osaston työyhteisö keskenään potilaan sopivuudesta? Kuka vastaa hoidon lääketieteellisestä tasosta vanhainkodeissa (huomattakoon, että vanhainkotiasukkaat varsinkin nyt siirtyvissä sairaaloissa ja jatkossa muissakin tulevat olemaan lääketieteellisesti yhä vaativampia)? Eikö hoidosta vastaavan lääkärin tule voida vaikuttaa sisään otettavien valintaan,? Saako ”keskeneräisiä” enää lähettää akuuttisairaaloista vanhainkoteihin vai pitkittyykö ”jakojäännöksen” hoito väistämättä akuuttisairaalassa? Tarvitaanko vanhainkotiin aina edeltävä SAS-tasoratkaisu vai jätetäänkö ratkaisuehdotus (SAP-arvio) vasta vanhainkodissa tehtäväksi, kuten nyt tapahtuu lähes puolelle potilaista Kivelässä, Koskelassa ja Myllypurossa? Miten tehokuntoutus toteutetaan vanhainkodissa sille, joka osoittautuukin sen tarpeessa olevaksi, millainen kynnys siinä tapauksessa on Suursuolle pääsyssä? Mitä seurauksia on sillä, että 65 vuoden ikäraja ohjaa eritasoiseen kuntoutukseen? Ottavatko ”uudet vanhainkotiosastot” (Kivelä, Koskela ja Myllypuro) enää ylipaikoille, kuten ovat tarvittaessa tähän asti tehneet jopa päivystysluontoisesti? Miten turvataan, ettei enää palata hoitoketjujen yhteistyötä Helsingin sisällä heikentäviin ”ei kuulu meille ja muu ei kiinnosta” –asenteisiin, joista varsinkin HUSia on totuttu kritisoimaan. Tämä vaara saattaa vaania Suursuon tapauksessa..

Erityisen tärkeää on pohtia, miten turvataan Suursuolle mahtumattomien potilaitten nykyistä nopeampi pääsy vanhainkoteihin akuuttisairaaloista. Ei pitäisi luottaa siihen, että nykyinen nopea siirtyminen Kivelään, Koskelaan ja Myllypuroon korvautuu sillä, että akuuttisairaalat ”saavat 260 uutta paikkaa” (tai säästösuunnitelmien mukaan 226?) – ne paikathan on akuuttisairaalaosastolla ollut jo tähänkin asti käytössään neljässä pitkäaikaissairaalassa – ja enemmänkin: lisäksi on siis ollut tärkeä mahdollisuus, jota on erittäin paljon käytetty, mahdollisuus ”keskeneräisten” lähettämiseen pitkäaikaissairaaloiden ”puskuripaikoille”. Onko sitä mahdollisuutta enää uudessa organisaatiossa? Toiminnallisesti akuuttisairaalan käytössä olevat jatkohoitopaikat voivat siis päinvastoin vähentyä muutoinkin kuin pitkäaikaispaikkoihin budjetoitujen supistusten (v. 116 ss ja lisäksi Suursuolta 34?). takia.

Potilaan/omaisen toiveet ja oikeudet

Potilaan sijoittamisessa pitkäaikaissairaalaan on nykyorganisaatiossa pyritty ja varsin hyvin onnistuttu ottamaan huomioon potilaan/omaisen toive saada valita neljän sairaalan välillä.. Kun hoitava sairaala on valittu lähelle omaisen asuntoa, tämä on ollut paitsi inhimillistä myös avuksi siinä, mistä on ollut puutetta eli avustamisessa ruokailussa, ulkoilussa, virikkeissä. Myllypurolainen omainen ei hevin jaksa tai ehdi osallistua niihin Kivelän sairaalassa. Nyt on kaavailtu palaamista aluemalliin, jota noudatetaan vanhainkodeissa: sijoittuminen perustuisi potilaan itsensä entiseen osoitteeseen (johon potilas ei yleensä enää palaa). Tämä voi olla perusteltua silloin, kun potilas on avohoidossa verkostoituneena alueellisiin ammattiauttajien avopalveluihin, mutta ei enää silloin, kun palvelut saadaan laitoksesta ja omaiselta. Huomattakoon vielä, että tiukka aluemallissa pitäytyminen on vastoin kaupunginvaltuuston hyväksymää strategiaa, jonka mukaan helsinkiläisen oikeus palveluihin ei enää riipu asunto-osoitteesta, vaan hänellä on vapaus valita niitä Helsingin muiltakin alueilta.

9.11.09

Antti Sorva

ylilääkäri, akuuttisairaalaosasto/pitkäaikaissairaalat

LKT, sisätautien ja geriatrian erikoislääkäri

Pitkäaikaissairaaloiden ylihoitajien kannanotto

maanantaina 23. marraskuuta 2009

PERUSTELUT KRIITISEEN KANNANOTTOON SUUNNITELLULLE ORGANISAATIOMUUTOKSELLE SEKÄ VASTAEHDOTUS

13.10.2009

Perustelut uudelleenjärjestelyjen kumoamiseksi:

Esiselvityksen (KPMG:n tekemä esiselvitys) linjaus

– esiselvityksen toimeksianto on tehty puutteellisesti sisältäen jo valmiit vaihtoehdot, jolloin

neutraali, erilaisten vaihtoehtojen tarkastelu ja vertailu on jäänyt tekemättä

– esiselvityksessä ei ole tehty linjatun ratkaisun taloudellisia ja sisällöllisiä seurauksia

asiakkaan kannalta ei ole tarkasteltu todellisia hoidon kannalta oleellisia vaihtoehtoja

Taloudelliset perusteet

taloudelliset perusteet puuttuvat; ei ole mitään syytä ryhtyä saneeraamaan viime vuosina korjattuja sairaalaosastoja palveluasumiseksi, koska vanhainkotipaikat ovat saneeraamatta (mm. Seniorisäätiön n. 700 paikkaa) -> ne kannattaa ensisijaisesti saneerata palveluasunnoiksi

pitkäaikaissairaala on pystynyt pitämään kustannuskehityksensä hyvin maltillisena ja tuottavuus on myös pysynyt yli 100

– samoin on taloudellisesti kestämätöntä muuttaa Suursuon ss akuuttihoitoon, jolloin hoitopäivän hinta nousee n. 100 eurolla (Pitk Hph v. 2008 180e ja aku 294e, kuntoutusosastot 305e); muuntaminen akuuttihoidoksi vaatii huomattavasti lisää hoitohenkilökuntaa ja lääkäreitä, terapeutteja ja sos. työntekijöitä

-akuuttisairaalassa jonottaa (12.10.09) n. 70 potilasta sosv:oon (ja n. 35 pitkäaikaissairaalaan), jotka pitäisi heti siirtää halvemmalle hoitotasolle; jo pelkästään aku – sosv jonottajat maksavat n. 220 000 euroa enemmän akuuttisairaalassa kuin pitkäaikaissairaalassa kk (n. 2,5 milj vuodessa); akuutin hoitoaika tulee rajoittaa n. 24 vrk:een – jo v. 2007 auditointiraportinkin mukaan

-v. 2010 – 2012 kaupungin taloustilanne ei anna mahdollisuuksia kustannusten nousuun

Monipuolisen vanhustenkeskuksen arviointi ja erityisesti sen taloudelliset vaikutukset on selvittämättä

Sisällölliset perusteet

Pitkäaikaissairaalan tuotteistusraportti selvittää selkeästi nykyisen potilasrakenteen, joka on täysin erilainen kuin vanhainkotien:

o monialainen kuntoutus 7 %

o erittäin vaativa sairaanhoito 31 %

o muistihäiriöpotilaan hoitotyö 8 %

o erittäin vaativa hoitotyö 38 %

o vaativa hoitotyö 12 %

o toimintakyvyn tuki 2 % -> vanhainkoti tasoiset asukkaat

sairaalassa ei asuta, tavoitteena on hoitojaksojen lyhentyminen alle 1v mittaisiksi; lokakuussa 2009 tilanne:

o päättyneitten hoitojaksojen osalta mediaani 7½ kk ja keskiarvo 1½ vuotta

o keskeneräisten hoitojaksojen osalta mediaani 1v 9 kk ja keskiarvo 8v 8 kk

pitkäaikaissairaalassa huomattava osa osastoista on ns. profiiliosastoja (mrsa kohorttiosastot, jatkokuntoutusosastot, infektio-osasto, psyko-geriatriset dementia osastot, neurologinen jatkohoito-osasto) tiettyjen potilasryhmien hoitoa ja kuntoutusta varten

kotihoidon yhdistäminen ei ole verrattavissa tähän suunnitelmaan: kotihoidossa saman asiakkaan luona kävi aiemmin molemmista virastoista perä jälkeen -> tässä muutoksessa yhdistetään monisairaitten potilaitten hoito sosiaalitoimeen, jossa tarjotaan asumista, ei sairaanhoitoa toistuvasti pitkäaikaissairaalaan ohjataan vanhainkotien ja palveluasumisen asukkaita, koska heidän sairaanhoidollisiin tarpeisiin ei pystytä vastaamaan ko asumisyksiköissä

pitkäaikaissairaalaan siirtyy tällä hetkellä n. 20 – 30 potilasta/kk ilman pysyvän laitoshoidon päätöstä tavoitteena kotiutuminen tai asumisyksikköön siirtyminen

pitkäaikaissairaalan potilaista noin 12 – 13 % eli noin 150 on alle 65 -vuotiaita ja heidän hoitonsa on tarkoituksenmukaista järjestää jatkohoitosairaalassa, ei vanhainkodissa tai akuuttisairaalassa

yhden hengen huoneitten tarve on kallis ja ylimitoitettu sairaaloissa ja monisairaan ikääntyvän/jatkokuntoutujan kannalta se on eristävä ja potilastovereiden vertaistuki puuttuu. Tästä on myös näyttöä. Myös hoitajan käyttämä aika / potilashuone on suurempi kuin yhden hengen huoneissa.

Vastaehdotus:

Pitkäaikaissairaala jatkaa Terkeyskeskuksessa kuten tähänkin saakka. Nimi muutetaan Jatkohoito- ja jatkokuntoutussairaalaksi. Pitkäaikaissairaala on jo vähentänyt 350 ss viimeisen seitsemän vuoden aikana ja kustannuskehitys on ollut varsin maltillinen ja tuottavuus on jopa noussut. Pitkäaikaisesta jatkokuntoutuksesta on erittäin hyviä tuloksia. Kaikissa sairaaloissa on profiloituneet jatkokuntoutusosastot, joissa on kehitetty jatkokuntoutusprosessi moniammatilliseksi, sujuvaksi ja tavoitteelliskesi toiminnaksi ja täten voidaan edesauttaa potilaan kuntoutumista, kotiutumista ja toimintakyvyn edistämistä ja tukemista.

Sairaansijoja voidaan vähentää siten, että päästään valtakunnallisiin tavoitteisiin. Pitkäaikaissairaalassa on tällä hetkellä 1,9 % pitkäaikaisessa laitoshoidossa 75v täyttäneistä helsinkiläisistä.

Pitkäaikaissairaalan nyt esittämää vaihtoehtoa ei ole lainkaan selvitetty. Tämä on kuitenkin selkeä rinnakkaisvaihtoehto erityisesti asiakkaan, prosessin, henkilöstön ja talouden kannalta, koska se on selvästi taloudellisempi ja myös asiakkaan prosessien kannalta selkeämpi vaihtoehto.

Henkilöstön tilanne jää uudelleenjärjestelyjen yhteydessä epävarmaksi, koska tulevia muutoksia (henkilöstörakenne, mitoitus, johtamisjärjestelmä, toiminnan sisältö) ei ole esitetty läpinäkyvästi

ja selvästi – jos lainkaan.

Eriävä mielipide terveyslautakuntassa

sunnuntaina 15. marraskuuta 2009

Eriävä mielipide pitkäaikaissairaanhoidon uudelleenjärjestelyistä 1.1.2010 lukien

Suunnitellusta pitkäaikaissairaanhoidon uudelleen järjestelyistä tulee luopua 1.1.2010 alkaen ja esitys on palautettava uudelleen valmisteltavaksi. Suuren organisaatiorakenteen muutoksen, jossa terveystoimen pitkäaikaissairaanhoitoa Kivelän, Koskelan ja Myllypuron sairaalan osalta ollaan siirtämässä sosiaaliviraston alaisuuteen, on valmisteltu liian kiireisessä aikataulussa. Kiireisen aikataulun vuoksi esityksen perustelut päätöksenteon pohjaksi ovat jääneet puutteellisiksi asian merkittävyyteen nähden.

KPMG Kunta Oy on omassa loppuraportissaan 6.8.2009 tuonut esille useita toiminnan uudelleenjärjestelyn tavoitteita uhkaavia riskejä, joita ovat mm. a) liian haastava aikataulu, jolloin ei ehditä valmistautua muutokseen riittävästi b) ei ole riittävästi vertailutietoa palveluasumisen kustannuksista verrattuna muihin hoitomuotoihin c) puutteellinen taloudellinen informaatio päätöksenteossa, jolloin ei hahmoteta riittävästi kokonaisuuksia. Nämä ja muut loppuraportissa esitetty riskit tulee selvittää ennen lopullista päätöksentekoa.

KPMG:n selvityksessä todetaan, ettei palveluja ole tuotteistettu. Terveyskeskuksen pitkäaikaishoito on tuotteistettu, jonka avulla toimintaa on kehitetty useamman vuoden ajan ja jonka perusteella toiminnan tuottavuutta on saatu lisättyä ja hoitoaikoja lyhennettyä, kuten myös vuoden 2010 talousarvioehdotuksessa todetaan. Pitkäaikaisen sairaalahoidon tuotteistus-raportti on huomioitava asian uudelleen valmistelun yhteydessä. Myös terveyskeskuksen ja sosiaaliviraston henkilöstöryhmien edustajien kannanotoissa esitetyt näkemykset tulee huomioida jatkovalmistelussa.

Lisäksi on selvitettävä seuraavat, tällä hetkellä avoimiksi jääneet päätöksenteon kannalta oleelliset asiat:

1. Kokonaiskuvaa organisaatiorakenteen muutoksen jälkeen tapahtuvasta toiminnan sisällön muuttumisesta ei ole esitetty, kuten ei myöskään sitä, missä vaiheessa asiakkaille, nykyisille ja tuleville, tulee muutoksia hoitomaksukustannuksiin?

2. Selvittämättä on myös, lisääkö Suursuon sairaalan siirtäminen akuuttisairaalan kuntoutusyksikön osaksi sen terveyskeskukselle aiheuttamia vuorokausikustannuksia ja jos, niin kuinka paljon?

3. Selvittämättä on, jos heti vuodenvaihteessa potilaita ei siirretä, niin siirretäänkö vuodenvaihteen jälkeen kuitenkin joitakin kokonaisuuksia tai osa-alueita ja miten ne vaikuttavat henkilöstön rakenteeseen ja mitoitukseen?

4. Selvittämättä on myös se, kuinka turvataan jatkossa niiden potilaiden hoito, jotka tarvitsevat akuutin sairaanhoidon ja kuntoutuksen jälkeen edelleen vaativaa tai erittäin vaativaa ympärivuorokautista hoitoa hoivan sijasta?

5. Selvittämättä on, paljonko muutos lisää jatkossa kotisairaalan toimintaan tarvittavia resursseja, kun asukkaat hoidetaan eritasoisessa palveluasumisessa ja vanhainkodeissa?

6. Esitys ei myöskään anna vastausta siihen, miten ja missä hoidetaan ne alle 65-vuotiaat henkilöt, jotka tarvitsevat pitkäaikaista kuntoutusta tai eivät annetusta hoidosta huolimatta kuntoudu?

7. Selvittämättä on henkilöstön tulevien toimenkuvien konkreettiset muutokset, henkilöstörakenne ja henkilöstömitoitus?

8. Pitkäaikaissairaalassa on saadun selvityksen mukaan keskimäärin 0,63 hoitajaa / hoidettava henkilö, sosiaalivirastossa 0,5 / hoidettava henkilö. Sosiaali- ja terveysministeriön laatusuosituksen mukaan hyvä henkilöstön mitoitus ympärivuorokautisessa hoidossa on 0,7- 0,8 hoitajaa / asiakas. Lääketieteellistä hoitoa tarvitsevien asiakkaiden osalta hyvä mitoitus on 0,8 hoitotyöntekijää asiakasta kohden. Esityksessä ei ole selvitetty, ollaanko tähän tasoon pyrkimässä, missä ajassa ja millaiset henkilöstö ja rahalliset resurssit sen toteuttamiseen tarvittaisiin?

9. Esityksessä ei ole selvitetty, missä ajassa Kivelän, Koskelan ja Myllypuron nykyiset hoitomuodot ajetaan alas ja montako palveluasumispaikkaa niiden tilalle tullaan tarjoamaan?

10. Selvittämättä jää myös kokonaan kotihoidon tämänhetkinen tilanne, mistä ja millä aikataululla tarvittavat voimavarat siirretään kotihoidon kuntouttavaan ja muuhun toimintakykyä ylläpitävään toimintaan sekä sen kustannukset, kun tavoitteena on lisätä kotona asumista?

11. Terveyskeskuksen ja Sosiaaliviraston tietojärjestelmien yhteensovittamisesta aiheutuvia kustannuksia ei ole esitetty lainkaan. Selvittämättä on myös kuinka paljon henkilökunta tarvitsee tietotekniikkakoulutusta ja mitkä sen kustannukset ovat?

12. Myös Seniorisäätiön tulevan toiminnan sisältö ja asukkaille annattava hoito- ja hoivan taso tulee avata annettua enemmän, kuten myös tulevien hoitopaikkojen määrä?

13. Mitä palveluasumisen painottaminen ja kotona asumisen tukeminen tarkoittavat laitospaikkamäärissä, kun otetaan huomioon kasvava palvelutarve?

Asian valmistelun aikana on selvinnyt, ettei hoidossa olevia henkilöitä tai heidän omaisiaan ole kuultu tai informoitu riittävästi asiassa. Myöskään henkilöstöä ei ole asian valmisteluvaiheessa kuultu eikä heidän näkemyksiään ole otettu huomioon asian valmistelussa. Samalla on myös selvinnyt, ettei kaupungin asettamaa vanhusneuvostoa ole kuultu asiassa. Luottamushenkilöiden esittämiin kysymyksiin ei virkamiesjohdon mukaan ole voitu vastata, koska vuoden vaihteen jälkeen vasta aletaan suunnitella muutoksen aiheuttamia konkreettisia toimenpiteitä. Näin suuren asian valmistelu ilman selkeitä tulevien vuosien toimintalinjauksia ja kustannusarvioita sekä asianomaisten kuulemista ja mahdollisuuksia vaikuttaa muutokseen ja päätöksentekoon, ei täytä hyvän hallinnon periaatteita.

Vasta edellä mainittujen lisäselvitysten jälkeen voidaan objektiivisesti arvioida faktatietojen pohjalta onko esitetty muutos tarpeellinen tai ei. Asia tulee tuoda terveyslautakunnan uudelleen arvioitavaksi ja valtuuston päätettäväksi vasta näiden lisäselvitysten valmistuttua.

Helsingissä 3.11.2009 Lilli Autti ja Jouko Malinen