Arkisto: tammikuu 2014

LEIKKAUSPELI SEIS! Viesti sosiaali- ja terveyslautakunnalle

sunnuntaina 19. tammikuuta 2014

LEIKKAUSPELI SEIS!
Helsingin suurin veronmaksajaryhmä – kaupungin asukkaat – vastustaa leikkauksia ja lähipalvelujen heikentämistä!

Hyvät terveys- ja sosiaalilautakunnan jäsenet,

Helsingin Pro Kuntapalvelut toivottaa lautakunnan jäsenille oikein hyvää ja menestyksellistä uutta vuotta.

Jotta saisimme kuluvasta vuodesta myös yhteiskunnallisesti oikeudenmukaisen vetoamme teihin –  kansalaisyhteiskunnan jäseninä.
Luopukaa lyhytnäköisestä ja kestämättömästä budjettiraamista!  Se rikkoo asukkaiden perustuslaillisia  ja sosiaalisia oikeuksia sekä ihmisoikeuksia.  Muutokset ovat mahdollisia vuoden 2015 budjettiraameja määriteltäessä lähiviikkoina.

Olemme huolestuneita Valtioneuvoston rakenneohjelman linjauksista, joiden mukaan kuntien menoja leikataan lähivuosien aikana noin 1,2 miljardilla eurolla ja kunnilta edellytetään lisäksi 1 miljardin edestä omia toimia talouden tasapainottamiseksi. Tällaiset linjaukset tarkoittavat Helsingin osalta yhteensä noin 200 miljoonan euron sopeuttamispaineita.Samaan aikaan Helsingissä työttömyys on kasvanut vuodessa yli 25 %, toimeentulotuen tarve kasvanut suunnilleen 90-luvun lamavuosien tasolle, sekä vanhustenpalvelujen tarpeet ja ongelmat lisääntyneet.

Kun Helsingin asukasluku kasvaa lähes 10 000 henkeä vuodessa, lisääntyvät vastaavasti palvelujen tarpeet. Samaan aikaan sosiaali-, terveys-, opetus- ja muiden peruspalvelujen menojen kasvu ei  kuitenkaan vastaa edes kustannusten nousua. Budjettiin kirjatut tuottavuustavoitteet päinvastoin edellyttävät menojen karsimista. Tässä tilanteessa peruspalvelujen määrärahat itse asiassa vähenevät viime vuonna toteutuneisiin menoihin verrattuna.

Olemme myös huolissamme lähipalveluverkoston supistamisesta. Esimerkiksi terveysasemien, päiväkotien ja sosiaaliasemien  keskittäminen suuriin yksiköihin heikentää ehkäisevää toimintaa ja vaikeuttaa monien helsinkiläisten palvelujen saamista. Lähiterveysasemat on oltava kaikkien, erityisesti vanhenevan väestön  ja muiden liikuntaesteisten saavutettavissa. Terveysasemaverkostoa ei tule pienentää eikä terveyspalveluja keskittää. Näin helpotetaan paitsi liikuntaesteisten liikkumista myös ympäristöä rasittavaa turhaa liikennettä. Se tukisi myös EU:n suosituksia.

Helsingissä on kokeiltu lähidemokratiaa 10 pilotissa. On tärkeää, että kokeilujen tulosten pohjalta lisätään ja laajennetaan lähidemokratiaa. Osallistuva budjetointi on tässä eräs hyvä väline. Olemme myös huolestuneita ehdotuksesta, jonka mukaan Helsinki luopuisi asukastalojen ylläpitämisestä ja vastuu niiden toiminnan jatkumisesta jätettäisiin asukkaille ja kolmannen sektorin järjestöille.  Asukastalojen monipuolinen toiminta ei ole mahdollista ilman palkattuja työntekijöitä. Yhdistyksillä ei ole varoja vuokriin, palkattuihin työntekijöihin, työllistämiseen, ruokapalveluihin eikä moniin muihin sote-viraston asukastalojen nyt tarjoamiin palveluihin.  Asukastaloilla on myös tärkeä merkitys ehkäisevässä sosiaalis-terveydellisessä toiminnassa, kuntoutuksessa sekä perheiden ja vanhusten hyvinvoinnissa.Huolestuttavaa on myös eläkeläisjärjestöjen sote-virastolta saamien  toiminta-avustusten lopettaminen. Senkin takia asukastalojen säilyttäminen nykymuodossaan on entistäkin tärkeämpää.
Haluamme kiinnittää huomiota myös seuraaviin asioihin:

Yksityistämistä ei pidä lisätä. Sitä ei saa ulottaa  aloille, joille voitonteon maksimointi ei sovellu ja joita hallitsevat yhteiskunnallista tasa-arvoa ja sosiaalisia ihmisoikeuksia tukevat päämäärät. Yritysten toimintaa eivät aja sosiaaliset ihmisoikeusarvot, eivätkä ne aseta kansalaisten etuja ja oikeuksia etusijalle. Vaarana on myös, että verorahat valuvat veroparatiiseihin. Yksityistäminen uhkaa myös demokratiaa kun toiminta jää liikesalaisuusverhojen taakse, silloinkin kun toiminta liittyy asukkaiden perusoikeuksiin ja heillä tulisi olla mahdollisuus saada tietoa ja vaikuttaa asioihinsa.

Väitetty kilpailun lisääntyminen jää sekin toteutumatta, sillä palvelumarkkinoille syntyy helposti oligopoleja ja jopa yksityisiä monopoleja.   Kilpailuttamisprosessien hallinnointi tulee myös kalliiksi. Euroopan laajuisen selvityksen mukaan palvelujen yksityistäminen vaikuttaa myös negatiivisesti  työllistämiskehitykseen, työoloihin ja työnlaatuun. (http://cordis.europa.eu/documents/documentlibrary/122489371EN6.pdf).

Uudistusten ja muutosten vaikutusten selvittäminen etukäteen on edelleen lapsenkengissä,  vaikka se on muualla maailmassa jo osa päätöksenteko prosesseja. Toiveajattelu ja tarkoitushakuiset mutu-arviot eivät riitä! Kaikista kunnan asukkaita suorasti tai epäsuorasti koskevista hankkeista on tehtävä sosiaalisten sekä ihmisoikeus- ja ympäristövaikutusten arviot. Niihin maailmalla kuuluvat myös eri sidosryhmien, yhteisöjen ja asukkaiden osallistavat kuulemis- ja vaikuttamisprosessit. Kuulemisista tulee aina jäädä jälki päätöksiin. Helsingin, Suomen pääkaupungin tulisi päinvastoin olla tässä vaikutusten arvioinnissa hyvä ja innovatiivinen tiennäyttäjä muille.

Peruspalvelujen leikkaaminen ja supistaminen vahingoittavat eniten kaikkein heikoimmassa asemassa olevia helsinkiläisiä. Ne kasvattavat eroja rikkaan ja köyhän väestön välillä, sekä voivat lopulta uhata myös yhteiskuntarauhaa. Budjettivajeet eivät synny siitä että kansalaiset kiertäisivät veroja, vaan siitä että yritykset välttävät verovastuutaan. Verorahat päätyvät veroparatiiseihin. Myös priorisointi on väärällä tolalla (esimerkkinä Guggenheim-hanke, jolle asukkaiden enemmistö ei ole lämmennyt ja jolla on kauaskantoisia ja kalliita  vuotuisia maksuvelvoitteita).

Kotihoito ei voi  kokonaan korvata nykyisiä laitospaikkoja. Vanhukset ja vammaiset on nähtävä heterogeenisenä erikuntoisena joukkona, yksilöinä jotka elämänsä ja kuntonsa eri vaiheissa tarvitsevat molempia ja ylipäätään monisäikeisiä palveluja.  Ihmiset tarvitsevat ennen kaikkea  turvallista hoitoa ja muuta apua.  Suurella osalla vanhuksia ei myöskään ole omaisia, joten omaishoivankaan varaan ei voi laskea. Syyttä ei ole verrattu kotona asuvien liikuntaesteisten vanhusten tilannetta vankien asemaan, sillä erotuksella että vangeilla on ainakin ulkoilu oikeus.  Kotihoito ei saa johtaa heitteillejättöön, mikä on ihmisoikeusloukkaus. Kaikkien päätösten on perustuttava hyvän hoidon  eettisiin periaatteisiin.

Ylipäätään kaikessa kunnan toiminnassa olisi sovellettava ihmisoikeusperusteista toimintatapaa. YK on jo antanut leikkauksista kunnille vakavia moitteita.  Suomi on allekirjoittanut  ja näin sitoutunut toteuttamaan YK:n taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan yleissopimuksen. YK:n sitoumukset edellyttävät, että oikeuksien toteutuminen turvataan Helsingissäkin myöntämällä riittävät varat. YK:n ihmisoikeussopimukset myös korostavat sitä, että sosiaalisten ihmisoikeuksien tulee vahvistua, ei heikentyä ja että ihmisoikeuksien kehittämistä on vietävä eteenpäin eikä se salli palaamista aikaisemmalle tasolle!

Kun palveluverkko suunnitelma valmistuu, Helsingin Pro Kuntapalvelut verkosto kutsuu sosiaali- ja terveyslautakunnan sekä valtuuston ryhmien edustajat keskustelemaan asukasyhdistysten ja verkoston kanssa.

Helsingin Pro Kuntapalvelujen puolesta,

Anita Kelles-Viitanen ja Juha Nurmela