Kirje sosiaalilautakunnalle

Helsingin Pro kuntapalvelut -verkosto 2.3.2010

Helsingin sosiaalilautakunnan jäsenille

Helsingin pro kuntapalvelut -verkosto on toiminut vuodesta 2003 lähtien. Verkostolaiset ovat kun­nallispolitiikkaa seuraavia helsinkiläisiä. Verkosto tukee toiminnallaan kunnallista demokratiaa, on puoluepoliittisesti sitoutumaton ja avoin kaikille helsinkiläisille. Toiminnallaan se haluaa edistää Helsingin kuntapoliitikkojen ja asukkaiden vuoropuhelua.

Verkosto puolustaa kunnallisia palveluja, koska kaupungin omana toimintana ja oikein resursoituina ne ovat laadukkaita, kustannustehokkaita ja tukevat työllisyyttä. Ne ehkäisevät syrjäytymistä ja eriarvoistumista sekä edistävät oikeudenmukaisuutta ja turvallisuutta yhteiskunnassa. Verkosto tuottaa asiantuntijajäsentensä avulla käytännönläheistä ja tutkittua tietoa valtuutettujen työn tueksi ja herättääkseen kuntalaisten mielenkiintoa kuntapolitiikkaa kohtaan. Tässä kirjeessä tuomme esiin tärkeitä seikkoja, jotka toivomme sosiaalilautakunnan ottavan huomioon, kun se ottaa kantaa lähipalveluverkko-asiaan.

Lähipalvelut ovat kestävää kehitystä

Helsingin pro kuntapalvelut verkosto pitää lähipalveluja helsinkiläisten kannalta hyvin oleellisina, koska ne suojaavat sosiaalisia verkostoja. Julkisuudessa on tuotu esiin lähipalveluiden merkitys kestävän kehityksen kannalta liikkumista vähentävänä tekijänä (mm. Raimo Ilaskivi 9.2.2012HS, http://peliseis.weebly.com/). Pro kuntapalvelut -verkosto katsoo, että kestävän kehityksen tulee olla oleellinen lähtökohta Helsingin kaikessa toiminnassa jo kuntalain 1 §:n perusteella. Kestävässä kehityksessä on kolme osa tekijää: sosiaalinen, ekologinen ja taloudellinen. Vaikka taloudellinen tilanne vaatisi menoleikkauksia, kestävää kehitystä on arvioitava myös kahden muun kriteerin valossa.

Kestävän kehityksen lisäksi lähipalvelut ovat tärkeitä kaupunkilaisille helpon saavutettavuuden ja myös kustannusten kannalta. Monille palveluja tarvitseville liikkuminen on vaikeaa. Esimerkiksi terveyskeskusverkon harventamisesta aiheutuvat matkakulut tulisivat merkitsemään huomattavaa kuluerää erityisesti pienituloisille lapsiperheille, vanhuksille ja vammaisille. Palveluverkkoa harvennettaessa pitäisi laskea kustannuksiksi ainakin käyttäjien matkakulut, mutta on hyvät perusteet laskea hinta myös matkoihin käytetylle ajalle. Kuluttajatutkimuskeskus käyttää omissa tutkimuksissaan esim. kauppamatkoihin käytetyn ajan hintana noin 10 euroa/tunti (likimain kodinhoitajan palkka, keskustelu Johanna Varjosen kanssa 2010).

Teiden rakentamisen keskeisenä perusteena on matka-ajan säästö. Sama peruste olisi oikeudenmukainen myös palveluverkon harventamisen haittoja ja hyötyjä vertailtaessa. Palvelua tarvitseva helsinkiläinen on maksaja joka tapauksessa, joko veroina tai suoraan omista rahoistaan. Ehdotamme, että lautakunta ottaa päätöksiä tehdessään käyttöön vaihtoehtojen vertailun ja kustannushyötyanalyysit, joissa on arvioidaan toimenpiteiden vaikutuksia laaja-alaisesti.

Lapset tarvitsevat tilaa ja sosiaalisia verkostoja

Yksi sosiaalilautakunnan keskeisiä vastuualueita on lasten päivähoito. Nykyisin valtaosassa perheitä on joko yksi tai kaksi lasta. Tämä merkitsee sitä, että oman ikäisiä leikkikavereita on vähän. Siksi päiväkodissa luontaisesti syntyvät kaveri- ja ystävyyssuhteet ovat hyvin tärkeitä ja monesti ne ovat elinikäisten kiinteiden ystävyyksien alku. Mutta tämä edellyttää, että päiväkoti on lähellä omaa kotia ja muiden päiväkodin lasten koteja. Näin syntyy iltojen ja viikonloppujen myötä ystäväverkosto, jossa tavataan pihoilla, puistoissa, syntymäpäivillä tai joka voi myös tarjota apua, jos perheessä on kriisi.

Tästä lasten sosiaalisen verkoston kehittymisen näkökulmasta päiväkotien ja neuvolapalvelujen läheisyydelle on annettava paino, joka ylittää vähäiset kuntatalouden hyödyt. Tämän läheisyysmallin pitäisi jatkua ainakin peruskoulun ala-asteen ajan. Tarvitaan siis lautakuntien yhteistyötä. Lasten ja nuorten kalliisti hoidettavan syrjäytymisen ehkäisemiseksi on kestävien ystävyysverkostojen ja vanhempien yhteistyön rakentuminen päiväkodista lähtien erittäin tärkeää. Kunnan omana toimintana voidaan parhaiten taata pysyvät päiväkodit.

Lähipalveluverkko-suunnitelmassa esitetään lasta kohden lasketun päiväkotien pinta-alan alentamista. Sen taloudelliset hyödyt kaupungille ovat vähäiset, sillä todelliset kulut ovat kiinteistön hoito- ja ylläpitokulut. Sisäistä vuokrista ne ovat alle puolet. Tutkimukset ovat osoittaneet, että melu on todellinen ongelma monessa päiväkodissa. Riittävät tilat ja oikeat materiaalit ehkäisevät meluhaittoja.

Palveluverkon supistuksia on perusteltu tilakustannusten säästöillä. Aitoa säästöä saadaan vasta, jos tilat saadaan myytyä tai vuokrattua kaupungin ulkopuoliselle taholle. Tiloista luopuminen vähentää hallintokunnan sisäisiä vuokria, mutta ei tuo kaupungille säästöjä. Tilojen käytön tehostamiseksi ehdotamme, että esim. kouluja ja päiväkoteja annettaisiin kaupunkilaisten järjestöjen ja toimintaryhmien käyttöön nykyistä laajemmin iltaisin.

Helsingille on laadittava ikääntymispoliittinen strategia

Helsingin pro kuntapalvelut verkosto on erityisen huolestunut vanhusten asemasta lähipalveluverkon tulevaisuutta pohdittaessa. Kirjastoille ja lapsillekin löytyy helposti vireitä puolustajia ja asianajajia, mutta vanhukset eivät usein jaksa lähteä puolustamaan omia palvelujaan. Siksi sosiaalilautakunnan pitäisi ottaa vanhusten hoidon laatu sydämen asiakseen. Sen vastuu on nyt entistä suurempi, kun pitkäaikaissairaalat siirtyivät sosiaaliviraston alaisuuteen ns. saumattomana hoitoketjuna. Kotihoidon jäätyä terveysviraston alaisuuteen on tärkeää, että sosiaali- ja terveyslautakunta laativat pikimmiten yhdessä suunnitelman kotihoidon ilmeisten puutteiden korjaamiseksi.

Verkosto koko toimintansa ajan saanut viestejä vanhusten tarpeiden laiminlyönneistä. Ne ovat vain lisääntyneet vuosien varrella. Siksi Helsingille pitäisi tehdä välittömästi ikääntymispoliittinen strategia, kuten STM:n ja Kuntaliiton suosituksissa hyvin painokkaasti edellytetään. Ikääntymispoliittisen strategian laadintaan pitää ottaa vanhukset mukaan, sillä laitkin edellyttävät sitä. Vanhuspoliittinen ohjelma päättyi viime vuoden lopussa, joten tavallaan Helsingin vanhuspalvelut ovat ”laittomassa tilassa”.

Kaupunginvaltuuston päätöksellä ollaan poistamassa satoja pitkäaikaispaikkoja. Jo toteutuneet supistamispäätökset näkyvät siten, että on entistä vaikeampi päästä ketjun alkupäähän, kaupungin maksamaan resursoituun palveluasumiseen.

Kaupungin huononevan talouden myötä monet omaiset ovat valmiit hyväksymään sen, että he osallistuvat omalta osaltaan omaistensa hoitoon. Raja ylittyy kuitenkin, kun vanhus kaatuilee kodissaan yksin eikä pääse omin voimin ylös. Aikaisemmin tällaiset kaatumiset johtivat nopeasti laitospaikkaan. On kysymys hoidon turvallisuudesta, kun vanhus makaa yli yön lattialla eritteissään ja mahdollisine vammoineen odottaen joskus saapuvaa apua.

Missä viipyy palveluasumisvaihtoehtojen tuoteseloste?

Verkostolaiset ovat huomanneet, että sosiaaliviraston hallinto tuottaa todellisuudesta etäännyttäviä mielikuvia kirjoittaessaan esim. asumispalveluista, kun todellisuudessa vanhukset tarvitsevat hoitoa ja huolenpitoa. Mitä heikommassa kunnossa vanhus on, sitä enemmän tarvitaan hoitoa ja huolenpitoa: ravintoa, puhtautta, välittämistä ja yhdessä oloa.

Vanhuksia varten tarvittaisiin myös selkeä palveluasumisvaihtoehtojen tuoteseloste. Sosiaalilautakunta ja -virastot ovat nykyään vastuussa siitä, minkä tasoista hoitoa sitä tarvitseva vanhus saa ja missä. Pitkäaikaissairaalan ja vanhainkodin maksut ovat 85 % potilaan tai asukkaan tuloista, kuitenkin niin että hänelle jää 97 euroa omaan käyttöön. Hoito sisältää kaiken, myös lääkkeet yms. Tämä on helposti ymmärrettävä hoidon laskutusperuste, joka ei riipu potilaan tai asukkaan terveydentilasta.

Sen sijaan palveluasumisessa kustannukset asukkaalle vaihtelevat suuresti tarvittavan lääke- ja kotihoidon sekä tarvittavien hoitotarvikkeiden mukaan. Myös palveluasumisessa asukkaan tulisi tietää, mitä hänelle jää omaan käyttöön. Vanhusten oikeusturvan ja tulevaisuutensa hahmottamisen vuoksi olisi välttämätöntä, että lautakunta teettäisi sosiaalivirastolla laskelmat siitä, miten palveluasumisen kustannukset nousevat lisääntyvän hoidon ja muun avuntarpeen myötä. Samassa yhteydessä pitäisi selventää missä tapauksissa esim. omistusasunto tai säästöt menevät hoidon kustantamiseen. Julkinen asumispalvelujen tuoteseloste lisäisi monella tapaa ikääntyvien ihmisten turvallisuuden tunnetta ja tulevaisuuden hahmottamista.

Luottamuselinten on ohjattava kehitystä!

Sosiaali- ja terveysviraston hallinnot tuottavat suuren määrän selvityksiä, jotka näyttävät tulevan toiminnassa noudatettaviksi ohjeiksi ilman lautakuntien poliittisia arvioita ja ohjeistuksia. Verkoston mielestä kunnallinen demokratia edellyttää, että esim. päätökset palvelusetelien käyttökohteista ja käytön ohjeistus tehdään lautakunnissa, ei virastoissa. Lähtökohtana on se lain keskeinen kohta, että palvelusetelin sijasta pitää aina olla tarjolla kunnan oma palvelu.

Terveyskeskuksista ja sairaaloista on tehty pitkälle tulevaisuuteen ulottuva suunnitelma, joka toteutuessaan mullistaisi koko terveydenhoidon nykyisen rakenteen ja toisi osaksi kunnan palveluja yksityiset palvelut. Sen on konsernijaos määritellyt noudatettavaksi ohjeeksi lautakuntia kuulematta. Käsittääksemme se pitää käsitellä ja arvioida myös sosiaalilautakunnassa.

Lopuksi

Helsingin, Suomen pääkaupungin, pitäisi päättää sitovasti, että se hyväksyy vanhuspalvelujen, neuvoloiden ja oppilasterveyshuollon, perheneuvoloiden sekä muiden kunnallisten palvelujen mitoitus- ja laatu­suositukset oma toimintansa minimitasoksi, josta ei tingitä. Helsingin tulisi olla esimerkki muille suositusten noudattamisessa.

Helsingin pro kuntapalvelut -verkoston puolesta

Juha Nurmela Sosiologian dosentti

Kirsti Olli-Lindén Terveydenhoitaja, eläkkeellä

Juhani Veikkola TT, eläkkeellä

Anita Kelles VL, Happy Years 64 ry

Internet kotisivumme on

www.prokuntapalvelut-helsinki.fi

Vastaa