Helsingin vanhuspalvelut uuteen valmisteluun?

Helsinki 22.11.2009

Miksi ehdotusta pitkäaikaissairaaloiden siirrosta sosiaaliviraston alaisuuteen ei pidä hyväksyä:

1. Siirtoehdotuksen motiivit ovat jäänneet epäselväksi, miksei kaikkia vanhuspalveluja ehdoteta samaan organisaatioon, vaan kotihoito, jonka pitäisi olla perusta, olisi kuitenkin terveysvirastossa.

2. Pitkäaikaissairaala on toiminut hyvin, tavoitteiden mukaisesti, miksi sen toimintaa ei arvosteta. Nytkin sieltä jonotetaan, samoin kuin akuuttisairaalasta vanhuspalveluihin, mutta sosiaalivirasto ei pysty sijoittamaan. Myös kotoa jonotetaan eli kaikki eivät voi asua kotona. Muutoksen jälkeen raja terveysviraston ja sosiaaliviraston välillä siirtyy akuuttisairaalan ja sosiaaliviraston välille. Siitä tulee hankaluuksia sijoittamisessa, ruuhka akuuttisairaalaan tai päivystykseen, kun pitkäaikaissairaala ei ole joustamassa, kuten henkilöstön lausunnoissa todetaan.

3. Vanhuspalveluohjelma 2006-2009 päättyy. Sen aikana eivät vanhusten palvelut ole ainakaan kohentuneet. Ehdotettu muutoskaan ei tuo mitään parannusta heidän tilanteeseensa, vaan päinvastoin. Mm. hyväksytty vuoden 2010 budjetti sisältää vanhuspalvelupaikkojen vähennyksiä. Kaikki tietävät, että kotihoito ei ole kunnossa. Monet ovat kotinsa vankeja.

4. Tarvitaan siis uusi vanhuspalveluohjelma, joka tehdään yhdessä helsinkiläisten vanhusten kanssa valtuuston oman strategian eettisten periaateiden mukaisesti vanhusten osallisuutta kunniottaen. Nyt käsillä olevassa ehdotuksessa heidän kuulemisensa on ohitettu kokonaan. Vanhuspalveluohjelmassa on oleellista turvata todellisen tarpeen mukainen hoiva ja hoito, niin että jokainen helsinkiläinen vanhus voi luottaa saavansa hoivan ja hoidon tarvitessaan. Tämä merkitsee suurta hyvinvointilisää myös vanhusten omaisille ja muille heistä huolta kantaville. Tarpeen mukaisesta hoidosta taistelu vie myös omaisten voimat eivätkä he jaksa osallistua vanhevan omaisen arkeen. Turvattu hoiva ja hoito vanhuksille on kaikkien helsinkiläisten hyvinvointia parantava tekijä.

5. Kaikkien pitkäaikaissairaaloissa työskentelevien lausunnot muutoksesta ovat kielteisiä (ylilääkäri, ylihoitajat, henkilöstötoimikunta). Lausunnoissa ei olla huolissaan henkilöstön asemasta vaan potilaiden hoidosta. Tällaiset kannanotot lienevät hyvin harvinaisia, joten sekin osoittaa, että kyseessä on aito huoli.

6. Pitkäaikaissairaaloiden potilaiden omaiset ovat keränneet yli tuhannen allekirjoituksen adressin, jossa ollaan myös huolissaan nimenomaan hoidon turvaamisesta. Sekä henkilökunta että omaiset seuraavat läheltä pitkäaikaisairaaloiden potilaiden tilannetta, joten heidän arvioinsa ovat painavia päätöksenteossa.

7. Päätöksenteon kiireellisyydelle ei ole esitetty mitään perusteita, sen sijaan perusteltua kritiikkiä on esitetty siitä, että päätettäväksi on tuotu vain yksi vaihtoehto, kun näin suuressa asiassa pitäisi tietenkin esittää vaihtoehtoja ja vertailla niiden kustannuksia ja hyötyjä, kuten työntekijät, omaiset ja lautakunnissa esitetyt eriävät mielipiteet esittävät.

  1. Jos päätös hyväksytään ehdotetussa muodossa, jää täysin auki, millaisia hoitopaikkoja vanhuksille tarjotaan tulevaisuudessa: Paljonko on pitkäaikaissairaaloiden tasoista hoitoa tarjoavia paikkoja, paljonko vanhainkotipaikkoja, paljonko asumispalvelupaikkoja, monelleko tarjotaan palveluseteleitä, miten kotihoitoa parannetaan, mikä on Helsingin omien paikkojen ja ostopalvelupaikkojen suhde jne. Tällaiset palveluiden määrään, potilaan tai asukkaan maksuihin ja kaupungin kustannuksiin vaikuttavat seikat edellyttävät uuden vanhuspalveluohjelman laatimista, sillä esim. uuden Riistavuoressa pilotoidun hoitotavan hoitopäiväkustannukset ovat korkeammat kuin pitkäaikaissaaralan. Vanhainkodin hoitopäivä on vain 18 euroa halvempi kuin pitkäaikaissairaalan.

9. Päätettävänä olevan esityksen perusteluissa esitetään, että hoidon pitäisi tehostua sitä mukaan kuin potilaan tai vanhuksen vointi heikkenee, mutta vanhuksen ei tarvitsisi muuttaa asumispalvelupaikasta minnekkään. Tämä on kaunis ajatus, mutta tullee Helsingille hyvin kalliiksi, jos vanhus on ostopalvelupaikalla, koska vain hyvin pieni osa vanhuksista tulevaisuudessakaan kykenee maksamaan vaativan hoidon paketin hinnan (nyt 2160 euroa) vuokran, perus- ja ateriamaksun lisäksi. Kun asumispalveluissa myös 217 euron käyttövara on jätettävä vanhukselle itselleen, niin kunnon heiketessä kaupunki maksaa kasvavan summan ostopalvelusta. Kunnan omissa palveluissa potilaan toimintakyvyn ylläpitoon on aito intressi, mutta onko sitä ostopalvelun tuottajalla?

10. Useissa sosiaali- ja terveysviraston julkaisemissa tutkimuksissa ja selvityksissä on tehty joko yksittäisten kirjoittajien tai pienen asiatuntijaryhmän toimesta vanhuspalvelujen suhteen linjauksia, jotka pitäisi tuoda ainakin lautakuntien käsittelyyn ja ottaa huomioon uutta vanhuspalveluohjelmaa laadittaessa, koska ne merkitsisevät suuria muutoksia nykyiseen käytäntöön. Niissä on jopa ehdotuksia, siitä, että vanhusten omaisuus pitäisi myydä hoitomaksujen vuoksi. Jos sellaiseen mentäisiiin, muutettaisiin hyvin perusteellisesti koko suomalaisen hyvinvointivaltion periaatteita.

Juha Nurmela

Helsingin pro kuntapalvelut verkosto

www.prokuntapalvelut-helsinki.fi

Vastaa