Muistio Pro kuntapalvelut verkoston budjettiriihestä (1.10.2009)

VANHUSTEN HOITO HEITTEILLÄ –Keitä kuullaan, kun budjettia valmistellaan
PROKUNTAPALVELUT –verkoston 1.1.2009 asukkaiden budjettiriihi
 Kinaporissa klo 17.00-19.00

Tämän muistion on  tehnyt  Juha Nurmela, joka vastaa mahdollisista virhetulkinnoista.

Paikalla oli 33 henkeä.
Valtuustoryhmien edustajat: vasemmistoliitto Pekka Saarnio, skp Yrjö Hakanen, perustuslailliset Antti Valpas – sosltk:n jäsen, kristilliset Mika Ebeling, vihreät Sanna Vesikansa – sosltk:n jäsen. Kokoomus, demarit, ruotsalaiset ja keskusta eivät olleet edustettuina, vaikka kutsu oli mennyt jo kuukautta ennen budjettiriihtä.

Juha Nurmela ihmetteli avauspuheenvuorossaan tavatonta kiirettä, jolla kaupunginhallituksen konsernijaoksen esitystä pitkäaikaissairaaloiden siirtämisestä sosiaaliviraston vanhuspalveluiden osaksi, ajatetaan. Muutos halutaan toteuttaa jo vuoden 2010 alusta. On monia seikkoja, jotka ovat pikaisia muutoksia vastaan. Kaikki tietävät, että tämän vuoden lopussa päättyvä vanhuspalveluohjelma ei ole vastannut vanhusten tarpeita. Toiseksi on tiedossa, että hallitus tuomassa eduskuntaan vanhuspalvelulain, jolla voi olla merkittäviä vaikutuksia kuntien vastuisiin vanhusten hoidossa ja hoivassa.

Konsernijaoksen ehdotukseen ei sisälly lainkaan rahan tai muiden resurssien lisäystä. Se merkitsee sitä, että yhä suurempi osa vanhuksista halutaan siirtää pitkäaikaissairaaloista ja vanhainkodeista, jotka luetaan laitoshoidoksi, palveluasumiseen. Vanhuksen kannalta laitos ja palveluasumisella on suuri. Edellisessä hoitomaksu on 83 % tuloista (ensi vuonna 85%). Sillä maksulla saa kaiken hoidosta hoivaan eli asuu turvallisesti kotia vastaavin ”palveluin”. 13 % oman rahan osuuden, jonka minimi on liki 100 euroa, voi käyttää haluamallaan tavalla. Palveluasumisessa maksetaan vuokra ja peruspalvelupaketti, jonka sisältöä voi kuvata lähinnä sanalla siistiminen. Kaikesta muusta maksetaan erikseen alkaen ruuasta ja henkilökohtaisesta hygieniasta. Palveluasumisessa vuokran ja peruspaketin jälkeen kaikkeen muuhun elämiseen pitää jäädä kaupungin palveluasunnossa noin 250 euroa, joka on pieni summa elämiseen lääkkeineen kaikkineen. Eli runsaasti apua tarvitsevien vanhusten kannalta palveluasuminen on taloudellisesti hyvin epävarma asumismuoto ikääntyessä ja kunnon heiketessä.

Palveluasumista tarjoavat myös yksityiset yritykset, joilta kunta voi ostaa paikkoja. Ehkä se onkin kiireen ja koko hankkeen taustalla. Mummot ja papat halutaan siirtää markkinoiden hoiviin palveluasumiseen ja täysin bisnesperusteisen senioriasumiseen. Voi kysyä, miksi vanhukset pannaan maksamaan muiden veronkevennykset. Heillä pitäisi olla oikeus taloudellisesti turvattuun eläkkeellä oloon. Siihen vanhainkotien 83 % maksuosuuskatto tuloista on merkittävä inhimillinen sääntö.

Toivottavasti uudessa vanhuspalvelulaissa kunnat ja KELA vastaavat yhdessä vanhusten hoidosta, niin että vanhus voi elää siellä, missä se on hänen kannaltaan parasta eikä vaihtaa paikkaa sen takia, että kunta siirtää kotona tai palveluasunnossa asuvan kuluja KELAn kontolle. Kuntien ja KELA rahat ovat verorahoja, joten rahaa pitää siirrellä eikä ihmisiä.

Merja Hållfast srk:n sairaalapastori toimii Myllypuron ja Herttoniemen sairaaloissa. Sairaalapastorit ovat kunnasta riippumattomia. Ihmislähtöinen työ on heidän lähtökohtansa. Työssään Hållfast on nähnyt, että etiikan ja ihmisyyden perustalta lähtevä hoito ja hoivatyö vaikeutunut, koska jatkuvan muutoksen kiihtyminen on niin päällekäyvää. Organisaatiomuutokset ja projektit seuraavat toinen toistaan kovalla tahdilla koko ajan, pakka on koko ajan sekaisin.

Mihin ihmisten työpanos käytetään? Nyt pitäisi keskeyttää perustyön ulkopuolelta tulevat hankkeet ja ”turhat” muutokset, jotta hoitotyö voidaan turvata. Ei tarvita uusia ravinnonsaannin selvityksiä – kun pitäisi oikeasti syöttää. Hoito on pirstaloitunut –holistisuus ja kokonaisvaltaisuus tuntuvat tyhjältä puheelta. Ihminen ei saa hukkua parametrien taakse/sekaan.

Konsernijaoksen ehdottama muutos nostaa kysymyksen – Laitoksesta pois mutta mihin? Monet tulevat sairaalaan potilaiksi kotoa päivystyksenkautta, esim. kaatumisesta tai muistisairaudesta johtuvan pärjäämättömyyden vuoksi. Silloin osastolla tarvitaan aikaa potilaalle, jotta hän rauhoittuisi (fyysisen paranemisen/kuntoutumisen ohella). Tämä pitäisi saada käyntiin jo akuuttisairaalassa. Vuoden 2004 uudistuksessa loppuivat sosiaalisen kuntoutumisen elementit akuuttisairaaloissa ja mm. päiväsairaalat lopetettiin.

Entä jatkosijoituspaikka, kun kotiin ei ole paluuta. Entä terminaalivaiheen potilaat – päihdeongelmaiset ja muistamattomat, psykiatriset potilaat (missä psykogeriatrian erityistaso?) – kaikki akuuttisairaalassa sekaisin. Potilaat kotiutetaan akuuttivaiheen jälkeen ilman varmistusta kotiin saatavasta avusta!

Pitäisi muistaa, että pitkäaikaissairaalan potilaat ovat ”palliatiivisessa hoidossa – ylläpitävässä hoidossa”. Heidän rava-pisteensä ovat korkeat, vähintään 3.5. He tarvitsevat – monisairaina sairaalatasoista hoitoa koko loppuikänsä.

Vanhuspalvelujohtaja Arja Peiponen esitteli sosiaaliviraston vanhuspalveluiden toimintamuotoja: Sen lähtökohtana ovat sosiaali- ja lähityö. Lähityö – etsivää ja ohjaavaa työtä, palvelutarpeen arviointi 75 vuotta täyttäneille. Kiireellinen arviointi tehdään 2 pv:n sisällä, kiireettömät 7 pv:ssä. Ehkäiseviä kotikäyntejä on tehty 75-v täyttäneille, sitä halunneille. Kirje asiasta lähettiin vuonna 2009 75-vuotta täyttäville. Heistä 35 prosenttia sopi kotikäynnistä.

Kinaporin kaltaisia palvelukeskuksia on 11 kpl. Yli miljoona käyntiä vuosittain. Ruokailu ostetaan Palmiasta ostettuna. Idässä on edelleen tarvetta vanhusten palvelukeskuksille. Länsi ja Etelä on katettu.

Omaishoidon toimintakeskus – Idässä eka ja sitten kaikissa Pohjoinen, Etelä ja Länsi. Tuuraajapalvelu, on tarkoitettu siihen, että omaishoitaja pääsee muutamiksi tunneiksi asioille. Muistisairaille – lievä tai keskivaikea dementiaa sairastaville on päivätoimintaa palvelukeskuksissa/vanhusten keskuksissa.

Helsingillä on palveluasumiseen 13 omaa palvelutaloa ja lisäksi ostopalvelua säätiöiltä, yhdistyksiltä ja yrityksiltä. Kaupunki ohjaa yksityiselle ja maksaakin osan. Sen Lisäksi on senioriasumista, jonka asiakas maksaa itse kokonaan. Peiponen sanoi, että vanhusten palveluasumisen on tavoitteena asumistason nosto ikäihmiselle – 24 tuntia hoitopalvelua saatavana.

Vanhainkotihoitoa on tarjolla neljässä vanhustenkeskuksessa: Riistavuori, Roihuvuori, Kustaankartano, Kontula. Kaikkiaan 1000 omaa paikkaa, 1000 ostopalvelua (vanhainkotipaikkoja) peräisin jo 1970-luvulta (Seniorisäätiö 750 paikkaa).

Peiposen mukaan vanhuspalvelua on hyvin tarjolla verrattuna valtakunnallisiin normisuosituksiin (5% vanhuslaitoksissa/palveluasumisessa). Palveluasumisen seteli tuli 1.3.2008 käyttöön – halutessaan saa ”palvelusetelin” – max 1500 euroa, jos tulot 1600 euroa tai alle. Setelin arvo laskee tulojen noustessa. Palveluasumissetelillä on 1050 käyttäjää, jotka maksavat suuren osan palveluista itse. Sen saa myös, jos muuttaa muualle Suomeen.

Vanhuspalvelujen kehityssuunnaksi Peiponen määritteli: Ehkäisevien palvelujen lisäämisen, kuntouttavan näköalan – kaikissa toiminnoissa, omaishoidon tukemisen, asiakkaan itsemääräämisoikeuden lisääminen. Muutos: entistä paremmat asumisolosuhteet pitäisi olla tarjolla!
Palvelurakenteen muutos – ehkäisevät palvelut, hallintokuntien yhteistyö, terveydenhoidon oikea-aikaisuus, kuntoutus kotona, kotihoidon parantaminen, sosiaalivirastolla on 150 kotiinkuntoutuspaikkaa, joista paluu kotiin vielä onnistuu. Omaishoidon tuen lisäys. Monipuolisten vanhustenkeskusten verkosto – uudenlaisen ympärivuorokautisen hoidon ”konsepti” – piti tutkia 2009 loppuun mennessä?

Olli Salin kiinnitti huomiota Peiposen kehityslinjoja koskevan puheen ja todellisuuden väliseen suureen ristiriitaan. Palveluasumisen paikkoja on aikomus lisätä vuodesta 2008 vuoteen 2010 vajaalla 11 000 hoitovuorokaudella ja samaan aikaan vähennetään vanhainkotien ja pitkäaikaissairaaloiden hoitovuorokausia 111 000 vrk.

Peiponen arvioi tilanteen olevan haasteellinen. Keskustelun yhteydessä Peiponen totesi, että sosiaalivirasto ei ole lisäämässä ulkoistamista tai toimintojen yksityistämistä (ls-sijaishuolto, vanhuspalvelut jne). Vanhuspalveluista 40% ostetaan, 60% omaa kaupungin toimintaa. Hintataso ja laatu vaihtelevat

Ritva Pitkänen esitti arvioita budjetista. Vaje peruspalveluissa on 75-100 miljoonaa. Se voitaisiin helposti kattaa määrittelemällä jo budjetista päätettäessä, että Helsingin energian voitto varoja otetaan budjettiin nimenomaan peruspalveluiden rahoitukseen ainakin 100 milj. euroa. Viime vuonna tilinpäätöksessä siirto oli 200 miljoonaa, mutta kohdistamatta. Voitto toteutuu ainakin yhtä varmasti kuin tonttien myynnistä satavat tulot. Lainanotto on myös mahdollista, sillä edelleen Helsingillä on lähes tuplasti enemmän saatavia kuin velkoja. Pitkänen piti hyvänä laman torjuntakeinona sitä, että kaupungin kassavarantoa pienennetty huomattavasti aiemmasta tavattoman suuresta summasta.

VALTUUSTORYHMIEN EDUSTAJIEN NÄKEMYKSIÄ
PS Antti Valpas, projekteja vähemmän, kuten Hållfast totesi. Priorisointia ja hoitajia lisää. Lääninhallitusten selvitykset vanhustenhoidon tilanteesta kunnissa kertoi vakavista puutteista. Hoitajasuositus – feikkausta.

Mika Ebeling: Tasoitettava suhdannevaihteluja budjeteilla – myös kaupungin taloudella, myös lainaa voitava ottaa vaikeina aikoina – hyvinä aikoina velat maksettava. Ei investointeja ja palveluja vastakkain. Vanhainkotien ja palvelutalojen asukkaat – ei vastakkain.

Yrjö Hakanen: Talousarviossa on suuri virhe lähtökohdissa – toistetaan 1990-luvun virheet: palveluista leikataan ja työpaikkoja vähennetään. Kunnan perustehtävänä on huolehtia ihmisten palveluista. Investointien perustelut ovat aivan muut kuin ihmisten tarpeet – esim silta Krunikasta Laajasaloon joutaa pois. Lähipalvelut – mm vanhukset sivuutettu (palv rak); tilakomitea valmistellaan supistuksia asukkaita kuulematta – virastot peesaavat hiljaisesti. Ei pitkäaikaissairaalapaikkojen vähentämistä eikä siirtoa sosiaalivirastoon.

Pekka Saarnio oli huolestunut sosiaalipalvelujen turvaamisesta ja hoidon laadusta – kotihoitoa ei kehitetä! Organisaatiokomiteassa Saarnio vastusti kotipalvelun siirtoa Terveuskeskukseen, koska kokemukset vastaavista olivat huonoja – ihmiseen ei ehditä kiinnittää huomiota – inhimillinen yhdessä tekeminen jäänyt taka-alalle! Jatkuva alimitoitus on saatava korjattua. Työllisyyteen satsattava – muutoin tulee seuraava nuorten syrjäytyvien sukupolvi.

Sanna Vesikansa Vihr – sosltk: Valtuustoryhmän kokouksessa sosiaalitoimi oli suurin huolenaihe. Esim. huostaanotettujen paikat vähennevät 100 paikalla, samoin on vanhusten hoitopaikkojen kanssa. Toimeentulotuki kuntoon. Ilmastonmuutos – joukkoliikenne moottoriteiden sijaan! Peruspalvelut on turvattava – investointeja voidaan lykätä, lainat on maksettava. Mitä voidaan tehdä toisin : laitospainotuksesta kotihoidon perhehoidon suuntaan. Riistavuoren malli (THL:ssä itse töissä) kuntoutuksessa hyvä – suurin osa kykeni palaamaan kotiin. Kotihoidon vastuuhenkilöt ja verkostot kuntoon! Katvealueita on Helsingissäkin olemassa – juuri Itä-Helsingissä, omaishoidon tukea lisättävä.

YLEISÖKOMMENTTEJA:
Kati Peltola: Budjetissa on investointipuolella on väljyyttä – turhia poistettava – rahaa löytyy. Pitkäaikaissairaalan siirtäminen sosiaalivirastolle muiden toimijoiden kanssa yhdessä sovitellen – kaikista 24/7 yksiköistä pitäisi olla saatavissa tukea kotihoidon työntekijöille ja asukkaille. Työntekijöitä saatava lisää.

Kirsti Olli-Lindén kertoi synkän esimerkin säästöistä. Kotihoidossa korvataan kotiin kuljetetut lämpimät ateriat (60%) kylmillä aterioilla! Ei ole riittävästi työntekijöitä! Henkilöstösuositukset eivät täyty myöskään kouluterveydenhoidossa.

Helmi Rajala – omaishoitaja miehelleen, mutta eivät enää jaksa käydä kaupassa – matka piteni ja kantaminen vaikeutui. Terveyskeskuskäynteihin tarvittaisiin taksiseteleitä– kieltävä vastaus taksilappuihin.

Raini Lehtonen Krunikasta – labrat lakkautetaan, poliittinen päätös – meni vihreiden äänillä läpi – Silta – Krunikasta Laajasaloon ihan turha! Lauttaliikenteellä yhteys voidaan hoitaa halvemmin.

Merja Hållfast: Pitkäaikaissairaalan nykytilanneesta pitää muistaa, että muutokset ovat mahdollisia myös nykyjärjestelmässä. Entä yksinäiset kotona asuvat – koti on linna – kaltereiden mielessä –Miksi vanhusten itsemurhat lisääntyvät? Sosiaaliset suhteet puuttuvat – jopa kotihoidossa!

Seppo Harjunpää: vanhukset palautetaan sairaalasta aivan liian varhain kotiin – heitteille, ilman mitään apua, tukea ja hoivaa. Esim. kotihoito ei voinut tulla, koska ei ollut autoa, kotihoitaja pummasi kyydin. Liian aikaisin lähetetään kotiin.

Tauno Toivonen: Helsingin kaupungin vanhusten asuintalojen asukasyhdistyksen pj – Itäkeskuksen vanhustentalon asukkaiden siirto muualle huolestuttava juttu. Paljonko vanhusten palvelutaloja ajetaan alas ja tilalle mitä? Yhdistykset menevät Risikon luo kysymään vanhusvaltuutetun perään.

Helmi Rajala: Käy auttamassa 91 vuotiasta sokeata vanhusta. Pärjää kotona vanhojen rutiinen avulla. Kahdesti viikossa tuotiin lämmin ruoka, mutta nyt tuotiin kylmää ruokaa pussi (ti) eikä tänään tuotu mitään (to).

Meeri Luhtala: auttelee ihmisiä ystävänä Itä-Pasilassa, Kustaankartanossa. Miksi toimintoja siirretään yksityisille ja maksetaan kovat hinnat, bisnesvoittojen kasvattamiseksi – järkeä asioihin.

Nina Hurme miksi pitkäaikaispaikkoja vähennetään ja palvelutaloja tyhjennetään ja vanhukset heitetään ulos. Nyt jo jätetään heitteille. Itse toimii leikkausosastolla – vanhusten tilanne todella heikko

Göran Lindén: Yksityiset monikansalliset yhtiöt keräävät voittoja (palvelutalot esim). Sirkka-Liisa
Kivelän ehdotus – Säätiöt muuttuisivat sosiaalisiksi yrityksiksi – työllistäviksi yksiköksi pitäisi toteuttaa.

Valtuustoryhmien edustajien loppukommentteja:
Sari Vesikansa: Muutosta ja sen kiirettä on kysyttävä Kokkoselta. Yksityistämistä ei lisätä, Laboratoriopalveluita ei tarvita jokaisella terveysasemalla – voidaan karsia, jotta jokapäiväiset palvelut voidaan turvata. Kevyemmät palvelupisteet. Taksisetelien sijasta voi käyttää Jouko-linjoja, jotka toimivat myös kutsuperiaatteella.

Pekka Saarnio: Konsernijaos teki päätökset ohi muiden (Kok, Sdp, Vihreät sanelevat). Onko päätöksenteossa enää mitään demokratiaa? Budjettiko on ainoa päätös?

Yrjö Hakanen: Inhimillinen hoito on kaikkien hoitomuotojen velvoite ja tavoite. Pitkäaikaishoidon supistamisen tavoitteena on halventaa hoitoa (vrt sairaanhoito vs. vanhuslaitokset). Yksityistämisessä – ei suuria ole hankkeita, mutta säästöpolitiikan takana on ”monituottajamalli, jossa tapahtuu huomaamatonta ulkoistamista ja yksityistämistä. Helsingin energian voitto on yli 200 miljoonaa jopa investointien ja varausten jälkeen. EU direktiivi koskee toteutuessaan siitä vain tiettyä suppeaa osaa.

Mika Ebeling harmitteli, että konsernijaoksen kautta suuri osa päätöstenteosta vietiin valtuuston neljänneksen ulottumattomiin. Nyt tämä valta olisi otettava takaisin. Organisaatiomuutokset eivät ole taikasauva.

Antti Valpas PS: Konsernijaoksella on liikaa valtaa. Budjettiin on tehtävä muutoksia – peruspalvelut on turvattava, palvelurakennukset on saatava kuntoon.

Juha Nurmela kiitti osallistujia ja kertoi, että Pro Kuntapalvelut verkosto jatkaa keskustelua ja toimintaa budjettiriihessä käsitellyistä asioista maanantaina 5.10. klo17.00 seurakuntayhtymässä.

Pitäisi luopua perusteettomasta hoidon nimittämisestä laitoshoidoksi ja asumispalveluksi. Tällä hetkellä Helsingissä hoidon ja hoivan taso määräytyy seuraavien ravapisteiden perusteella.
1.    Kotiin saa hoitoa, jos ravapisteet ovat yli 1.5 mutta alle 2.5
2.    Kaupungin palveluasumiseen voi päästä, jos ravapisteet ovat vähintään 2.5 mutta alle 3.2.
3.    Kaupungin vanhainkotiin voi päästä, jos ravapisteet ovat vähintään 3.2 mutta alle 3.5.
4.    Pitkäaikaissairaalan potilaan ravapisteet ovat vähintään 3.5.
On melkoisen yhden tekevää, mitä nimiä eri hoitopaikoille annetaan. Oleellista on, että tarpeellista hoitoa ja hoivaa on RIITTÄVÄSTI kaikille kuntoisuuden mukaan. Ravapisteet antanevat perusteet henkilöstömitoitukselle.

Vastaa